Vesa Piittinen

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulokset tulivat. Haavisto nousi lopulta takaa selvästi Väyrysen ohitse. Väyrysen, joka on erityisesti pohjoisemman Suomen suosiossa, syistä joita en kykene kunnolla ymmärtämään. Syväänjuurtunut keskustalaisuus on jäänyt kokemuksieni ulkopuolelle – olenhan lappilainen (tai lappilaistaustainen), joka on lähes koko ikänsä asunut etelässä. Toisella kierroksella ei kuitenkaan ole mukana keskustalaista ehdokasta, mikä muodostaa eritoten pohjoisemmasta Suomesta vaalien ratkaisevan tekijän. Nämä alueet ohittivat Haaviston lähes tyystin, sillä monessakaan kunnassa Haavisto ei noussut edes kolmen parhaan joukkoon.

Suurin ongelma Haaviston kohdalla lienee hänen puoluetaustansa. Olen saanut käsityksen, että Vihreät on suorastaan vihattu puolue pohjoisemmassa Suomessa, johtuen muutamista vihreitä kannustavista henkilöistä, jotka eivät ajattele toimiensa vaikutuksia laaja-alaisemmin ja tällä tavoin aiheuttavat tarpeettomia kapuloita rattaisiin “aivan rehellisissä ja järkeenkäyvissä hommissa”. Näillä henkilöillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Haaviston kanssa, eikä Haavisto edes ole aivan tavanomainen vihreä. Haluaisinkin, että jokainen pohjoisessa asuva harkitsisi tarkkaan, antaako äänensä Niinistölle vain hänen niinsanotun karismansa vuoksi. Niinistö on kuitenkin ollut hyvin välttelevä ja taistelukyvytön tähän asti – hän on lähinnä vältellyt mittavia tappioita vaalia edeltävästä suosiostaan. Haavistolla on myös sen verran mittava kokemus ulkomailta, että Niinistön vastaava kalpenee sen rinnalla. Kun muistetaan presidentin rooli, on Haavistolla selkeä etulyöntiasema tällä saralla. Haavisto on myös mies sanojensa takana ja toimii hyvin avoimella ja rakentavalla tavalla.

Kun taas Niinistö toimii sanojensa mukaisesti, hän lentää puhemiehen paikalta alas.

Kirjoitan hyvin harvoin politiikasta mitään, joten saanen anteeksi kokemuuttani tämän tekstini sisällön kankeudessa. Minusta on kuitenkin erittäin tärkeä asia, että Lapin, Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Itä-Suomen ihmiset heräisivät syväkeskustalaisuuden horroksestaan nykypäivään. Nykypäivään, jota edustaa positiivisella tavalla erilainen Pekka Haavisto.

Olen koettanut tässä selvittää, mitä fonttia käytetään Nintendo DS:n eurooppalaisten koteloiden päätyteksteissä. Tällä hetkellä lähin vaihtoehto on Futura Condensed Bold:

Suurimmat erot syntyvät kirjaintenvälisestä asettelusta sekä ™-merkin erilaisesta sijoittelusta ja mittasuhteesta. Olisi hyvä jos löytyisi “just se oikea” fontti, ettei tarvitsisi kikkailla grafiikkatasolla vain yhden merkin tähden.

Tarvitseeko minun näyttää tämän enempää? Sanoa kyllä voin, että tarkkuus on huippuluokkaa: 600 dpi. Jos ei sano mitään, niin yleensä käytetty tarkkuus on noin 300 dpi. Tulostin ei ihan yllä tuohon 600 dpi jälkeen, mutta tarkkuuden lopputulos vaikuttaa lopputulokseen kuitenkin varsin myönteisellä tavalla.

Vertailu alkuperäisen skannauksen ja lopputuloksen välillä:

Tässä jotain varsin pyytämätöntä hyväntekeväisyyttä: jonkin 20 vuotta vanhan tavoiteruusukkeen korvike-ehdotelma, eli tavoitepensas. Muuta tarkoitusta tällä ei ole kuin karsia pois joitakin turhia monimutkaistavia tekijöitä ja saada aikaan jonkinlaista tolkkua. Kuvaustekstiä on lyhennetty tuomaan olennainen esille, kun taas pensas korvaa ilmansuuntanuolilla varustetun ampumatauluympyrän ja jakaa selkeästi tavoitteet ja keinot.

Lisättäköön tähän huomautukseksi se, että en ole koskaan ollut Prometheus-leirien toiminnassa mukana ja tein tämän vain kämppiksen tulostettua erään hirveän näköisen paperin, josta tein siistityn version. Tavoiteruusukkeen uudelleentyöstäminen taas nousi esille Facebookissa.

Syksyn alussa huomasin, että jaksamisen tasoni lähti taas laskuun. Se oli varsin nopeasti havaittavissa, sillä väkertelyinto The Settlers II:n parissa yksinkertaisesti hyytyi täydellisesti joskus elokuun lopussa. Vaihdoin netin kannalta ajatellen huomattavasti näkymättömämpään puuhasteluun vapaalla, tuhlasin pelien keräilyyn, vanhempien (sinänsä merkityksettömien) tietokoneiden säätämiseen ja näin päin pois. Ongelma näiden pitkien “näkymättömien” kausien aikana on se, että en yksinkertaisesti pidä siitä etten saa näkyviä asioita aikaiseksi. Ja toisaalta kun olen mielentilaltani luovuuden suhteen lopsahtaneessa tilassa, on minulla vaikea oikeastaan saada aikaiseksi aloittaa melkeinpä mitään, joka vaatii aikaa. Ostin jo useampi kuukausi takaperin esimerkiksi Xenoblade Chroniclesin, mutta olen silti pelannut sitä vasta yhden aloitusistunnon. Kyseinen peli on kaiken järjen mukaan erittäin hyvä, mutta en vain saa aikaiseksi käyttää aikaani siihen. Samantapainen vire heijastuu myös esimerkiksi sivustojen kehittämisen puolella, Konnunkaan suunnalla ei ole tapahtunut mitään. Tosin alkuvuoden pientä puuhastelukautta lukuunottamatta en ole panostanut sinne lähestulkoon ollenkaan ajatuksiani.

Marras- ja joulukuun isoin asia oli muutto isompaan asuntoon. Asun jälleen kerran vanhan tutun kämppiksen kanssa, tällä kertaa oikeastaan ensimmäisen kerran asunnossa, joka on lähestulkoon täydellinen tarpeisiimme. Molemmilla on tarvittaessa oma rauha, mutta toisaalta aikaa voi myös helposti viettää yhdessä olohuoneen puolella. Lisäksi tilaa on vihdoin riittävästi, ei tarvitse kulkea ahtaista väleistä tai siivotessa kärsiä siitä, että koko huoneen järjestys tarvitsee muuttaa päästäkseen imurilla joka koloon käsiksi. Astianpesukone myös helpottaa elämää ja bonuksena saunakin löytyy. Sijainti on myös erittäin hyvä. Huonoin puoli taas on se, että pahimmassa tapauksessa tästä joutuu muuttamaan pois jo kesäkuussa. Heikko yleinen taloustilanne on kuitenkin puolellamme: asuntomarkkinat eivät vedä tällä hetkellä, joten luultavasti voimme asua tässä ainakin pari vuotta. Riskirikasta eloa!

Juuri tällä hetkellä olen fyysisesti varsin rasittunut. Tämä on ensimmäinen kunnollinen lepopäivä sitten marraskuun lopun, jolloin muutto uuteen asuntoon alkoi varmistua. Edes itsenäisyyspäivänä en saanut lepoa, koska se oli paras mahdollinen pakkauspäivä ennen muuttoa. Viime viikon lauantaina olin ylitöissä, ja tällä viikolla vedin lähes täydet ylityötunnit. Tiistai oli todella karmivan kiireinen ja stressaava päivä, keskiviikkona taas olin koomassa yöunien jäätyä liian lyhyiksi, torstaina vihdoin helpotti kunnolla ja eilinen perjantai nyt oli 2½ tunnin ensikiireiden jälkeen kohtalaisen rauhallinen. Minähän prioritisoin omaa työntekoani ensisijaisesti sillä tavoin, että toiset pystyvät tekemään työtään, joten kiireelliset päivät pistävät minut erityisen tiukalle kun lähestulkoon kaikkialla on jotain tekemistä. Toisaalta meillä oli myös työvoimasta vajausta lähes koko joulun kiiresesongin ajan poissaolojen ja sairaslomien vuoksi, joka taas pakotti minut myös välillä tuuraamaan “varsinaisten” työtehtävieni ulkopuolelle. Varsinkaan siis töiden puolella en ole kauheasti säästellyt itseäni, samaan aikaan kun vapaa-ajan puolella olen ollut apaattisempi.

En muuten muista, mitä edes lupasin tälle vuodelle itselleni. Jotain muistaakseni lupasin, mutta en muista mitä se on. Elämäni on kuitenkin jokseenkin turvallisissa kuosissa juuri tällä hetkellä, vaikka joitakin laadullisia parannuskohteita onkin. Yksi muutosta syntynyt muutos alkaa vaikuttaa vasta ensi vuoden puolella: työmatka on lähes puolta lyhyempi. Koska kuljen matkaa pyörällä, niin tämä muutos vähentää työn lisäksi syntyvää pakollista fyysistä kuormitusta. Minun kohdallani tämä on hyvä asia, koska en säästele hikoilua töissä. Kroppani on timmissä kunnossa, vaikka en pumppaakaan bodia!

Kontu muuten täytti 11 vuotta. En tiedä miten hyvin asia on huomioitu. Ensi vuonna Kontu täyttää 12 vuotta ja Hobitin ensimmäinen osa tulee elokuvateattereihin. Jos kunnianhimoni asettuu taas aloilleen, on tiedossa hyvä vuosi Konnulle. Internet on muuttunut ja Konnun tarvitsee jossain määrin muuttua sen mukana. Tällä hetkellä tietty perusrunko on pysynyt paikallaan aivan liian kauan, liian muuttumattomana. Konnulle täytyy löytää kunnianhimoinen tavoite, koska se oli yksi tekijä, joka Konnusta teki myös onnistuneen sivuston – ja jossain määrin jopa elämäntavan.

Laskeskelin tässä lähiaikojen ostoksia. En hintaa, vaan määrää.

• 15 GB-, GBC- tai GBA-peliä
• 2 Game Boy Coloria
• Game Boy Advance SP taustavalaistu malli
• Game Boy -linkkikaapeli
• Game Boy -virtalähde
• Kolme meisseliä/meisselinpäätä
• 2 PS1:n muistikorttia

Olen oikein onnellisesti aloittanut Pokémon Bluen pelaamisen. Ajatuksena on pidemmän päälle vähän huoltaa näitä, osa peleistä kun on patterinkaipuussa ja toisaalta himottaisi modata taustavalo Coloreihin. Väritys ja pelien kunnollinen kotelointi on myös asialistalla.

Tämä menee Nintendo DS:n pelien koteloon. En pitänyt The Cover Projectin vastaavasta, joten tein oman.

Logo vielä erikseen:

 PÄIVITYS!

Aloin sitten tehdä Tetris + Tetris DS -kombokoteloa. Eli laitan molemmat pelit siististi samaan koteloon. Kotelon olen jo modannut vetämään sisäänsä myös Gameboy-pelin

Kotelon modaukseni näyttää tältä:

Eli aika siististi ja helposti onnistui ihan ekalla yrittämällä!

Siskoni tuli käymään ja totesi retrokoneeni hidastelevan oudosti: selain saattoi pätkiä, mutta isotkin videot toimivat täysin moitteetta. Tämä järjestelmän outous johtuu aika pitkälle siitä, että retrokoneeni prosessori on yksiytiminen, mutta koneen näytönohjain puolestaan on vauhdikkaampaa laatua. Koska siskoni oli vierailulla useammankin päivän, niin päätin laittaa uudemman läppärini käyttökuntoon. Ja tämä tarkoitti sitä, että minun tarvitsi saada Agility 3 toimintaan.

Ensitöikseni lähdin katsomaan firmwarepäivityksiä, ja sellainen oli kuin olikin vihdoin tullut. Latasin, koetin päivittää, yritin asentaa Windowsin koneeseen, ei onnistunut. Siirryin foorumin puolelle ja tutkailin viestejä, ja sieltä vihdoin bongasin erittäin arvokkaan viestin: Where we are with Vertex 3 / Agility 3 / Solid 3 drivers. Tästä tärkein tieto minulle oli Agility 3:n toiminta silloin kun hotpluggaus on käytössä. Valitettavasti Abit AB9 Pro:n BIOSin viimeisin versio ei anna vaihtoehtoa kyseisen ominaisuuden kytkemiseksi pois päältä (tai ainakaan en onnistunut asetusta löytämään), joten olin pienessä umpikujassa. Sitten päässäni välähti ajatus käyttää jompaakumpaa toisista SATA-piireistä, kyseisellä emolla kun on kolme eri vaihtoehtoa. Sitten törmäsin ongelmaan: Windowsin OCZ Toolbox ei tue toissijaisia SATA-piirejä. Hetken ajattelun jälkeen päädyin sitten asentamaan Ubuntun, koska Live CD:tä en pystynyt polttamaan levyjen puutteessa. Oli ehkä hieman kovaa asentaa kokonainen käyttis odotuksineen kaikkineen yhden komentoriviltä suoritettavan ohjelman ajamiseksi, mutta Ubuntun alla OCZ:n ohjelma toimi ja sain ajettua firmwarepäivityksen vihdoin hotpluggauksettoman SATA-väylän läpi.

Tämän jälkeen nollasin läppärin BIOSin yksinkertaisesti palauttamalla tehdasasetukset. Tai no, kokeilin asentaa Windowsia, mutta se jämähti kuten aiemminkin, joten BIOSin nollaus todellakin oli pakollinen vaihe. Tämän jälkeen Windows vihdoin pääsi asennuksessaan tiedostojen purkamisvaiheen lävitse ilman virheitä. Tämän lisäksi Agility 3 ei vaikuttanut hidastelevan erityisemmin, ja siskoni ei valittanut koneen toimivuudesta. Eli ei jumituksia, homma pelitti kuten pitikin.

OCZ:lla on edelleen kovasti töitä edessä sen eteen, että saavat uudet nopeat SSD:t toimimaan kaikissa olosuhteissa. Minulla Agility 3 on tuohon läppäriin sinänsä varsin tarpeeton, ostin sen vain koska hinta oli samaa tasoa Vertex 2:n kanssa, jolloin hankintaan jäi myös hieman tulevaisuuden varaa. En kuitenkaan edelleenkään ole aikeissa hankkia uutta konetta, jossa olisi nopeampi SATA III -väylä.

Olen viettänyt nyt viimeksi kuluneen kuukauden ajan suhteellisen paljon aikaa The Settlers II:n parissa. Olen aktivoitunut Return to the Roots -faniprojektissa hieman samalla kun olen myös omillani selvitellyt pelin tiedostojen salaisuuksia (ja aika paljon uutta tietoa olenkin kaivanut esiin).

Kuvassa näkyvät tekstuurit eivät ole pelin alkuperäisiä, vaan kyseessä on oma korvikkeeni Greenlandin tilalle. Pitkän tähtäimen idea siis se, että Return to the Rootsille saataisiin alkuperäisen pelin henkiset grafiikat ja siten riippuvuus alkuperäisestä pelistä katoaisi.

Uuden pelattavan kansan Babylonian linnake, tai no, oikeammin ehdotus sellaiseksi. Ei taida valitettavasti mennä läpi, mutta eipä tuo hukkaan heitettyä aikaa kuitenkaan ollut.

Roomalaisten paalulinnoituksen tapainen linnake pohjautuen suttuiseen ruudunkaappaukseen, jossa rakennus esiintyi.

Uusia ideoita alkuperäisen pelin tekstuureihin: useisiin eri suuntiin animoitua laavaa!

Ei kestänyt iloa OCZ Agility 3:n kanssa pitkään AB9 Pro:n kanssa. Pari ensimmäistä päivää SSD toimi ongelmitta. Ainoastaan varmuuskopioinnin alkaessa tapahtui jumitus, mutta sekin meni itsekseen ohitse. Sitten vain muutama tunti sen jälkeen kun olin täällä ehtinyt iloita SSD:n toiminnasta, niin tapahtui ensimmäinen jumitus. Tässä kokeilin sitten korjata ongelman käyttämällä virrat irti ja laitoin takaisin. Kappas kummaa, ongelma korjaantui. Tietoakaan ei kadonnut. Intelin SATA-väylä toimii siis huomattavasti JMicronin vastaavaa paremmin. Kokeilin myös samalla emolevyllä olevaa JMicronin väylää, mutta siinä SSD:n ollessa kiinni virtojen irroittaminen käynnisti koneen uudelleen. Intelin virheensieto siis huomattavasti parempi. Palasin takaisin vielä pariksi päiväksi Inteliin, kunnes nyt sitten vihdoin jaksoin kaivaa taas esille EaseUS Partition Masterin ja Vertex 2:n.

Parasta tämmöisessä “ylimääräisessä” puuhaamisessa on se, että tulee järkeiltyä tiedostojensa kanssa. Sain vihdoin aikaiseksi keskittää lähes kaikki omat tiedostot yhdelle levylle ja laitettua varmuuskopion myös järkevästi jättämään videot välistä. Kaikki on lajiteltuna helposti ja löydettävästi. Windows 7:n kirjastotoiminto auttaa löydettävyydessä, eikä tiedostoja tarvitse kopioida järjestelmälevylle. SSD:n kanssa onkin parempi pitää kaikki ohjelmia ja käyttöjärjestelmää lukuunottamatta perinteisillä kovalevyillä.

Olen alkanut suunnitella kahden 2 Tt kovalevyn hankintaa, joka kustantaisi vajaa 150 euroa. Nämä saisivat toimia RAID 1:ssä, turvaten tiedostojen tallennuksen ja pitäen huolta varmuuskopioinnista automaattisesti.