Asus Eee PC 901 ja SSD:t

Olen aina pitänyt tietokoneiden kanssa värkkäämisestä. Yksi mielenkiintoisimpia osa-alueita on suorituskyvyn parantaminen. Varsin poikkeuksetta kaikki käytössäni olevat koneet ovat varsin vikkeliä suhteutettuna koneiden tehoihin.

Suorituskyvyn aikaansaamiseen on muutama perusasia, jotka ovat pitäneet paikkansa jo monia vuosia. Tärkeitä seikkoja ovat mm. muistin määrä, se että näytönohjaimella on oma muistinsa ja käyttöjärjestelmän käynnistymisen yhteydessä avautuvien ohjelmien määrän pitäminen minimaalisena. Nyt haluan kuitenkin erityisesti keskittyä SSD:hen, joka on varsin uutta tietokonemaailmassa.

Miniläppärin ihmeellisyyksiä

Alkuvuodesta 2009 ostin Prismasta sikäläisen viimeisen kappaleen Asus Eee PC 901:tä, mallikappaleen sai 50 euron alennuksella, ja sehän meikäläiselle kelpasi. Käyttöjärjestelmänä koneessa oli Windows XP ja koneessa on kaksi Mini PCI-e -liittimellä emolevylle liitettyä SSD-massamuistia (tekee mieli kutsua SSD-levyiksi, mutta levyjähän ne eivät ole). Paikat ovat IDE-väyläisiä, eli maksiminopeus on rajoittunut noin 100 Mt/s. Koneen uusin BIOS tukee kuitenkin myös 70 mm Mini PCIe -liitännäisiä SSD-massamuisteja (näyttää mSATA:lta, mutta ei ole mSATA!).

IDE1-väylässä on 50 mm kokoinen 4 Gt Phison-ohjaimella varustettu SSD. Tämä on koneen alkuperäisistä SSD-massamuisteista nopeampi. Tämän vaihtaminen on varsin kinkkistä, sillä käytännössä koko kone täytyy repiä auki. IDE2-väylässä on 8 Gt niinikään Phison-ohjaimella varustettu SSD, mutta kooltaan se on 70 mm. Tämä on paljon helpompi vaihtaa, sillä kun koneen pohjaluukun avaa, on kortti heti näkyvillä vasemmassa laidassa.

Aloin kuitenkin ensin tutkia vaihtoehtoja vanhojen SSD-massamuistien nopeuden parantamiseen. Yksi olennaisimpia seikkoja oli se, että kone oli ollut käytössä jo kaksi vuotta ja että koneessa oli Windows XP, jossa ei ole minkäänlaista erityistä tukea SSD-massamuistille. Sen sijaan lähes kaikki on optimoitu perinteisiä kovalevyjä ajatellen. Esimerkiksi koneen käynnistymistä nopeuttava Prefetch-toiminto on SSD:lle jopa hidastava tekijä! Voit lukea artikkelin Windows XP:n SSD-optimoinnista, jonka erittelin pois tästä artikkelin kasvaessa massiivisen pitkäksi.

Osiointi MFT:llä

Easy Computing Company kehitteli vuoden 2008 vaiheilla MFT:n, Managed Flash Technologyn, joka on sittemmin muodossa tai toisessa otettu käyttöön SSD-massamuistien ohjaimissa rautatasolla. MFT:n idea on kirjoittaa tieto suoraan järjestyksessä vapaisiin muistipiireihin sen sijaan, että tieto sijoitettaisiin tiettyyn kohtaan Flash-muistissa sinne missä tiedosto sijaitsee ennestään. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jonnekin tarvitsee myös tallentaa tieto siitä, missä kunkin tiedoston tallennetut tiedot sijaitsevat, joten käytössä oleva vapaa tila vähenee. Etuna on kuitenkin merkittävästi suurempi kirjoitusnopeus sekä myös huikeasti edullisempien ja laajemmassa käytössä olevien MLC-pohjaisten muistipiirien pidempi käyttöikä. Nämä edut syntyvät siitä, että kun Flash-muistipiirille tarvitsee kirjoittaa, täytyy koko muistipiiri ensin nollata ja sitten kirjoittaa siellä oleva tieto uusiksi. MFT:tä käyttäessä kirjoitusnopeus kohenee siis sen takia, että useamman eri muistipiirin käsittelyn sijasta vain tarpeellinen määrä muistipiirejä tulee kirjoitetuksi yhdestä kohtaa.

MFT on kuitenkin varsin rajallinen tekniikka. Koska kyseessä on käyttöjärjestelmätason ajuri, ei käyttöjärjestelmää voi käynnistää MFT-osioidusta tilasta. Tila on siis käytettävissä ainoastaan Windowsin tai Linuxin kautta. Tein kuitenkin vertailuja MFT:n ja normaalitilanteen välillä. Alkutilanteessa Asusin Phisonit olivat siis ”nollaamattomia”, eli niitä ei oltu koskaan huollettu. Muistien suorituskyky oli kärsinyt valtavasti. Tämä näkyy selkeästi ensimmäisessä vertailussa:

Testi 8 Gt SSD:llä. Alkutilanteessa erityisesti pienet kirjoitukset ovat kärsineet merkittävästi.

 

MFT-osion suorituskyky oli pienissä tietomäärissä surkeaa luokkaa, mutta huikeasti parempi suurissa kirjoitusmäärissä.

Olin siis asentanut Windowsin 8 Gt SSD:lle, jonka olin jakanut kahteen osioon: perinteiseen NTFS-osioon, sekä MFT:llä osioituun NTFS-alustettuun osioon. Kirjoittamiset olivat tässä vaiheessa SSD:n käyttöikää aivan karmeita, miniläppärin vihreä valo paloi melkein kokoajan, ja kun se paloi, ei koneella voinut tehdä oikeastaan yhtään mitään.

Muistipiirit olivat selkeästi nollaamisen tarpeessa. Flash-muistipiirien nollaus tapahtuu sillä tavalla, että piiri kirjoitetaan täyteen ykköstä. Tämä palauttaa tehdastilanteen ja alkuperäinen suorituskyky saadaan palautettua. Tällä tavoin valitsin toimenpiteeksi Tony-TRIM:ksi nimetyn tekniikan. Se on yksinkertainen: SSD:lle ajetaan levyn eheytys, joka maksimoi vapaiden yhtenäisten muistipiirien määrän, ja tämän jälkeen ajetaan ohjelma, joka kirjoittaa muistipiirit täyteen ykköstä (eli luo tiedoston, jonka kaikki sisältöbitit ovat aktiivisia). PerfectDiskin sijasta käytin tosin ilmaista UltraDefragia, jolla ei ole SSD-tukea, mutta lopputulos näytti toimivalta. Välittömästi Tony-TRIMin ajamisen jälkeen tilanne näytti tältä:

Ilman uudelleenkäynnistystä ei vielä tapahtunut suuria ihmeitä. Perinteisesti osioidun SSD:n suorituskyky näytti jopa heikentyvän!

 

Mielenkiintoista kyllä, MFT-osiolla tapahtui jotakin! Suorituskyky piristyi huimasti, mutta tulokset ovat varsin epävakaan oloisia. Ajoin kunkin testin vain kerran.

Joten mitäpä sitten? Sammutin koneen ja käynnistin uudelleen, ja ajoin ATTOn uudelleen:

Boottaamisen jälkeen myös perinteinen osio piristyi!

 

MFT:n käyrät olivat jälleen epävakaita ja ATTOn antamat lukemat ovat varsin huikeita.

Tässä ei kuitenkaan olleet vielä kaikki temput käytössä! Päätin myös kokeilla NTFS-pakkausta. Pakkasin asemilta kaikki tiedostot, jotka eivät olleet käytössä. Siis myös järjestelmätiedostot, vaikka tätä ei suositella! ATTO ei myöskään osaa huomioida pakkaamista, joten lukemista tulee ehkä jo epärealistisen korkeita:

Pakkaaminen piristää kummasti perinteistäkin osiota.

 

”Oho!”

Kaikista näistä hienoista lukemista huolimatta minun täytyy kuitenkin todeta, että vaikutukset eivät käytännössä tuntuneet ihan niin dramaattisen hyviltä, kuin mitä nämä lukemat antavat olettaa. Ero oli kuitenkin havaittavissa, koneen käyttö tuntui paljon pirteämmältä. ATTOn antamiin käyriin ei voine tässä tapauksessa aivan sokeasti luottaa. Pitää muistaa, että teknisesti maksimi jolla IDE-väylällä voi tieto kulkea on noin 100 Mt/s.

Artikkelin lopussa olevasta kuvagalleriasta voi myös bongata nopeamman 4 Gt Phison SSD:n tulokset MFT-osioituna. Koko asema oli varattu MFT:lle.

Nopeamman SSD:n hankinta ja vertailu

Toukokuussa 2011 tein tilauksen AliExpress-verkkokaupasta: tilasin Asus Eee PC 901:lle tarkoitetun 25 Gt SandForce-ohjaimella varustetun Renice X3 SSD:n. Tällä kiinalaisella valmistajalla ei enää ollut tätä kyseistä SSD:tä, mutta tilaukseni vuoksi he ilmeisesti silti valmistivat niitä vielä yhden erän, tai ainakin yhden kappaleen. Tuotetta ei tilaukseni jälkeen ollut enää saatavilla. Jouduin päivittämään BIOSin saadakseni koneen tunnistamaan Renice X3:n.

Asensin ensimmäiseksi Windows XP:n, ja täytyy todeta, että asennus oli aiempaan verrattuna vikkelä!

Renice X3:n vauhti normaalissa verkkovirtatilassa. Super Hybrid Enginen eri tilat vaikuttavat XP:ssä jonkin verran IDE-väylän nopeuteen!

Nämä lukemat ovat varsin hienoja aiempaan verrattuna, ja nopeus myös tuntuu koneen käytössä. Valitettavasti koneen muut rajat tulevat vastaan, erityisesti prosessori toimii hidasteena. Sitä ei voi edes vaihtaa, sillä se on kolvattu suoraan emolevylle. Toisin kuin muutamilla harvoilla, minulla ei ole niin eeppisiä kolvaustaitoja, että alkaisin useampaa sataa pinniä irroitella ja olla vielä vahingoittamatta prosessoria siinä samalla.

Tässä välissä täytyy myös todeta, että IDE-väylän nopeus toimii tämän SSD:n rajana. Renice X3:n todelliset ilmoitetut arvot ovat SATA 2 -väylän mukaiset, eli 285 Mt/s luku ja 275 Mt/s kirjoitus! Näihin lukemiin ei millään päästä Eee PC 901:n IDE-väylän kautta.

Siirtyminen Windows 7:n puolelle

Lopuksi päätin hankkia miniläppäriin Windows 7:n, koska se tukee SSD:tä suoraan, eikä minun tarvitse tehdä ylimääräisiä suorituskykykikkailuja. XP:n asennukseen tein tässä artikkelissa aiemmin mainitut kikat.

Windows 7 osaa käyttää SSD:tä huomattavasti XP:tä paremmin!

Vaikka pienten kirjoitusten ja lukujen kohdalla näyttää olevan heikkoutta XP:hen verrattuna, on kirjoituksen suorituskyky aivan eri tasoa XP:hen verrattuna. SSD myös tuntuu Windows 7:ssä vikkelämmältä tämän takia, vaikka 7 on muilla osa-alueilla raskaampi käyttöjärjestelmä. Bonuksena jopa Aero toimi suoraan ilman kikkailuja!

Tämän lisäksi otin 4 Gt Phisonin hyötykäyttöön väliaikaistiedostoja ja sivutustiedostoa varten. Alustin koko SSD:n NTFS:llä ja laitoin suorilta pakkauksen käyttöön. Valitettavasti pagefile.sys ei koskaan pakkaannu, joten se syö aina täyden tilan. Väliaikaistiedostot vievät kuitenkin paljon vähemmän tilaa pakattuna! Samoin suorituskyky näyttää mairittelevalta:

Nämä ovat varsin hyviä lukemia ottaen huomioon Phisonin rajat!

Loppukanetti

Renice X3:n hankinta tuli varsin kalliiksi, Tulli lisäsi ostohintaan ALV:n, joten hintaa tuli reilusti yli sata euroa. Toisaalta miniläppäri sai hyvin lisää käyttöikää, sillä kone tuntuu nyt paljon pirteämmältä. Myös Windows XP:lle ja alkuperäisille SSD:lle tehdyt kikat ovat vaivansa arvoisia, mikäli rahaa ei ole käyttää uuden SSD:n ostoon. Windows 7 ja uusi SSD kuitenkin vievät lopulta voiton vertailussa käyttökokemuksen tasolla. Hinnan puolesta päivittäminen ei välttämättä ole kannattava, sillä Windows 7:n Home Premium maksaa sekin yli 100 euroa. Uuden SSD:n ja käyttöjärjestelmän hinnalla saa jo täysin uuden ja prosessoriltaan nopeamman miniläppärin! Ympäristön kannalta vanhan koneen päivittäminen käyttökuntoiseksi on kuitenkin järkevä ratkaisu.

Kaikki kuvat