Kun BIOS olikin vanha

Tein ystäväni kanssa ”pienen” vaihdon: koneiden emolevyt päikseen. Ideana vaihdossa oli lähinnä se, että hän saa helpomman ylikellotuksen, sekä mahdollisuuden DDR3-muistille, jonka ostaminen tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin DDR2:n. Nopeuskin on parempi. Minulla taas oli jo ennestään neljä kampaa tarjoten yhteensä 8 Gt muistia, enkä todellakaan ollut aikeissa vaihtaa niitä DDR3:ksi. Kaiken lisäksi muistini ovat Kingstonin HyperX:iä, jotka kestävät varsin kelvollisesti ylikellottamista. Näiden seikkojen lisäksi takaraivossani painoi se fakta, ettei OCZ Agility 3 toiminut emolevyni kanssa.

Alkuperäinen emolevyni oli ASRock P45TS (Intel P45 -piirisarja, ICH10), jossa oli Intel Core 2 Duo E7400 @ 2.8 GHz maltillisesti ylikellotettuna 3 GHz sekä mainittu 8 Gt Kingstonin HyperX:iä. BIOS viimeisin versio.

Ystäväni emo oli Abit AB9 Pro (Intel P965 -piirisarja, ICH8), jossa Intel Core 2 Duo E4300 @ 1.8 GHz maltillisesti ylikellotettuna 2 GHz sekä kaksi Kinstonin 1 Gt = 2 Gt Value -muistikampaa. BIOS alkuperäinen versio.

Aloitin projektin siirtämällä ASRockin ystäväni koneeseen. Sinänsä yksinkertainen vaihtoruljanssi, ja Windows 7 käynnistyi varsin mallikkaasti vaihdon jälkeen ilman suuria ihmeellisyyksiä. Ennen vaihtoa olin käynyt vaihtamassa SATA-väylän AHCI-moodista IDE-moodiin, muutenhan Windows ei olisi suostunut käynnistymään.

Asiat muuttuivatkin mielenkiintoisiksi siinä vaiheessa, kun aloin kasata omaa konettani. Abit AB9 Pro on siitä mukava emolevy, että se kertoo POST-numeron, joka helpottaa valtavasti vian selvittämistä. Se jymähti ensimmäisellä käynnistyksellä arvoon C1, joka tarkoittaa muistien tarkistusta. Vaihdoin muistit, ei muutosta. Päätin vaihtaa prosessorin ja tämän jälkeen pääsin hieman taas eteenpäin. Seuraavaksi sain (muistaakseni) koodin 86, josta pääsi eteenpäin ainoastaan nollaamalla BIOSin. Tämän jälkeen sain jo boottilogon ruudulle asti, mutta emolevyllä paloi koodi 75. Tämä tarkoittaa kaikkien IDE-laitteiden ym. tunnistamista. Ratkaisuna oli vain yksinkertaisesti olla kärsivällinen ja odottaa. Vihdoinkin pääsi BIOSiin asti korjaamaan asetukset! Laitoin AHCI:n päälle, boottasin ja…

… tulee suomenkielinen valitus, ettei käyttöjärjestelmää voi käynnistää. Koetan käyttää levyä eri SATA-porteissa, onhan Abitissa 9 eri porttia, tosin senaikaisella BIOSin versiolla 15 vain Intelin alaiset 6 kpl sai AHCI-moodiin. Ei pelastusta tästä. Sen kummemmin ajattelematta päätin asentaa Windowsin uusiksi. OCZ Vertex 2:lla oli juuri ja juuri riittävästi vapaata tilaa uutta Windows 7:n asennusta varten, joten sinne vain menemään. Vaihdoin myös omat muistit takaisin ja ne toimivat ookoo. Kun Windows oli asentunut, törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön: resurssienhallinnan kaikki kuvakkeet olivat ruksattavia ja valikot avautuivat siten, että ne painottuivat vasemmalle. Ruksaamisongelmalle löytyi ratkaisu kansion asetuksista, jossa piti käydä poistamassa ruksi kohdasta valitse kohteet valintaruuduilla. Valikot taas sai korjattua Lehtiö PC -asetuksista Muu-välilehdeltä vaihtamalla oikeakätisyyden vasenkätisyydeksi. Tämä ongelma johtui siis siitä, että Windowsin asennuksen aikana minulla oli Trustin piirtopöytä kiinni koneessa. Tähänkin sai jonkin vartin tuhlattua aikaa, että löysi netistä vastauksen 🙂

Kaikki ei kuitenkaan uudessa Windows-asennuksessa ollut kunnossa. Ensinnäkin Vertex 2:n nopeus oli outoa luokkaa. Siksitoisekseen yrittäessäni siirtää 300 000 aiemman asennuksen tiedostoa toiselle levylle talteen jämähti siirto täysin 150 000 tiedoston kohdalla. Se ei vain enää yksinkertaisesti jatkanut siitä yhtään sen enempää eteenpäin. Kolmas häiritsevä seikka oli koneen alkukäynnistyksen verkkaus: AHCIn ollessa päällä Intelin SATA-tunnistus mateli kauheasti, kesti jotain 15 sekunnin luokkaa päästä siitä kohdasta läpi. Tämä sai minut pohtimaan BIOSia ja sen päivittämistä. Abitin sivuilta selvisikin, että uusin BIOSin versio oli 22, eli huomattavasti myöhempi kuin minulla ollut versio 15. Viimeisimmissä versioissa oli keskitytty erityisesti AHCI-ongelmien korjaamiseen. Jos siis olisin ollut järkevä, ajatteleva tai tietoinen etukäteen, minun ei olisi todennäköisesti tarvinnut kertaakaan asentaa Windowsia uudelleen jos vain olisin päivittänyt BIOSin ensin!

BIOSin päivittäminen oli oma seikkailunsa. Ensinnäkään ainakaan version 15 BIOS ei suostunut käynnistymään CompactFlash-muistikortilta. Tämä vei minulta valmiin DOS-bootin käyttömahdollisuuden pois. Täten jouduin seikkailemaan Abitin sivuilla, mikä ei ollut erityisen helppoa, koska Euroopan latauspalvelin ei ole toiminut ties kuinka pitkään aikaan kun taas Yhdysvaltain ja Aasian palvelimet palauttavat lataustiedostot usein 0 tavun kokoisena, tehden latauksista vaikeampia kuin niiden tarvitsisi olla. Onnistuin onneksi löytämään puolivahingossa Abitin julkisen lataushakemiston, jonka kautta kaikki tarpeelliset tiedostot löytyivät ja siten sain ladattua mm. FlashMenun Utilities-hakemistosta. Näin siis sain päivitettyä BIOSin Windowsista käsin. Ja pakko sanoa, päivityksen jälkeen BIOS on ollut paljon järkevämpi, Intelin alkuruutu katosi kokonaan ja sen sijaan SATA-levyt tunnistuvat heti ja näkyvät kaiken lisäksi SATA:na ihan BIOSissa. Aiemmin kaikki SATA:t näkyivät SCSI:nä.

Tämän jälkeen tein vielä yrityksiä saada siirrettyä tiedostot, mutta ei onnistunut, joten tein sitten kovan ratkaisun ja otin läppäristä OCZ Agility 3:n takaisin pöytäkoneen palvelukseen. Vekslasin sen tehdasasetuksille. Vielä kertaalleen siis Windowsin asennus uusiksi ja tällä erää vähemmin ongelmin. Pääsin turvallisesti jopa niin pitkälle, että mulkkasin ylikellotusta. Lopputulos on ollut hieno: E4300 @ 1.8 GHz pyörii nyt vakaasti huikealla 2880 MHz nopeudella, bus speed on 320 MHz ja rated FSB 1280 MHz. Käytännössä siis vaikka prosessori vaihtui E7400 @ 2.8 GHz huomattavasti heikommaksi E4300:ksi, niin suorituskyvyssä ei ole tapahtunut laskua emolevyn ja prosessorin vaihtumisesta huolimatta! Tuulettimena E4300:n päällä on vieläpä E7400 mukana tullut pienehkö tuuletin, E4300:n alkuperäinen on huomattavasti isompi. Tämän lisäksi pääsin eroon JMicronin SATA-väylistä, mikä tarkoittaa sitä, että saan nyt vihdoin täyden hyödyn irti SATA 2 (eli 3 Gb/s) -väylästä. JMicronin piirit kun ovat Intelin vastaavia hitaampia. Ystävälläni ei ole varaa hankkia SSD:tä, joten hänelle JMicronin heikommalla suorituskyvyllä ei ole väliä, kovalevyt kun eivät pääse SATA 2:n rajoille.

Tähän mennessä olen kertaalleen törmännyt siihen ongelmaan, että kone ei reagoinut hetkeen. Tämä kuitenkin tapahtui silloin kun kytkin Windowsin varmuuskopioinnin toimintaan, joten en ole vielä varma siitä, onko Agility 3:n kanssa edelleen olemassa se samainen jumitus/sininen ruutu -ongelma. Ainakaan toistaiseksi en ole vakausongelmista kärsinyt. Kaikenkaikkiaan vaihto on lopputulokseltaan onnistunut: minä sain nopeamman SATA-väylän ja vähän vaikeammin toimivan ja varovaisuutta vaativan ylikellotuksen, ystäväni sai DDR3-kykyisen emolevyn ja lähtökohtaisesti nopeamman prosessorin, ja sitä kautta mahdollisuuden helpompaan ylikellotukseen kunhan DDR3-muistia kykenee ostamaan. Itse taas voin halutessani ostaa koneeseen jykevämmän prosessorituulettimen ja ehkä jopa jonkin muistijäähdytysratkaisun, joiden avulla saisin ylikellotettua E4300:a vielä lisää. Toisaalta. Minulla ei ole sille sinänsä tarvetta. Se on vain yksi mahdollisuus lisää nörtin kyltymättömään tiedon- ja kokeilunhaluun.