Aivolevon kausi

Syksyn alussa huomasin, että jaksamisen tasoni lähti taas laskuun. Se oli varsin nopeasti havaittavissa, sillä väkertelyinto The Settlers II:n parissa yksinkertaisesti hyytyi täydellisesti joskus elokuun lopussa. Vaihdoin netin kannalta ajatellen huomattavasti näkymättömämpään puuhasteluun vapaalla, tuhlasin pelien keräilyyn, vanhempien (sinänsä merkityksettömien) tietokoneiden säätämiseen ja näin päin pois. Ongelma näiden pitkien ”näkymättömien” kausien aikana on se, että en yksinkertaisesti pidä siitä etten saa näkyviä asioita aikaiseksi. Ja toisaalta kun olen mielentilaltani luovuuden suhteen lopsahtaneessa tilassa, on minulla vaikea oikeastaan saada aikaiseksi aloittaa melkeinpä mitään, joka vaatii aikaa. Ostin jo useampi kuukausi takaperin esimerkiksi Xenoblade Chroniclesin, mutta olen silti pelannut sitä vasta yhden aloitusistunnon. Kyseinen peli on kaiken järjen mukaan erittäin hyvä, mutta en vain saa aikaiseksi käyttää aikaani siihen. Samantapainen vire heijastuu myös esimerkiksi sivustojen kehittämisen puolella, Konnunkaan suunnalla ei ole tapahtunut mitään. Tosin alkuvuoden pientä puuhastelukautta lukuunottamatta en ole panostanut sinne lähestulkoon ollenkaan ajatuksiani.

Marras- ja joulukuun isoin asia oli muutto isompaan asuntoon. Asun jälleen kerran vanhan tutun kämppiksen kanssa, tällä kertaa oikeastaan ensimmäisen kerran asunnossa, joka on lähestulkoon täydellinen tarpeisiimme. Molemmilla on tarvittaessa oma rauha, mutta toisaalta aikaa voi myös helposti viettää yhdessä olohuoneen puolella. Lisäksi tilaa on vihdoin riittävästi, ei tarvitse kulkea ahtaista väleistä tai siivotessa kärsiä siitä, että koko huoneen järjestys tarvitsee muuttaa päästäkseen imurilla joka koloon käsiksi. Astianpesukone myös helpottaa elämää ja bonuksena saunakin löytyy. Sijainti on myös erittäin hyvä. Huonoin puoli taas on se, että pahimmassa tapauksessa tästä joutuu muuttamaan pois jo kesäkuussa. Heikko yleinen taloustilanne on kuitenkin puolellamme: asuntomarkkinat eivät vedä tällä hetkellä, joten luultavasti voimme asua tässä ainakin pari vuotta. Riskirikasta eloa!

Juuri tällä hetkellä olen fyysisesti varsin rasittunut. Tämä on ensimmäinen kunnollinen lepopäivä sitten marraskuun lopun, jolloin muutto uuteen asuntoon alkoi varmistua. Edes itsenäisyyspäivänä en saanut lepoa, koska se oli paras mahdollinen pakkauspäivä ennen muuttoa. Viime viikon lauantaina olin ylitöissä, ja tällä viikolla vedin lähes täydet ylityötunnit. Tiistai oli todella karmivan kiireinen ja stressaava päivä, keskiviikkona taas olin koomassa yöunien jäätyä liian lyhyiksi, torstaina vihdoin helpotti kunnolla ja eilinen perjantai nyt oli 2½ tunnin ensikiireiden jälkeen kohtalaisen rauhallinen. Minähän prioritisoin omaa työntekoani ensisijaisesti sillä tavoin, että toiset pystyvät tekemään työtään, joten kiireelliset päivät pistävät minut erityisen tiukalle kun lähestulkoon kaikkialla on jotain tekemistä. Toisaalta meillä oli myös työvoimasta vajausta lähes koko joulun kiiresesongin ajan poissaolojen ja sairaslomien vuoksi, joka taas pakotti minut myös välillä tuuraamaan ”varsinaisten” työtehtävieni ulkopuolelle. Varsinkaan siis töiden puolella en ole kauheasti säästellyt itseäni, samaan aikaan kun vapaa-ajan puolella olen ollut apaattisempi.

En muuten muista, mitä edes lupasin tälle vuodelle itselleni. Jotain muistaakseni lupasin, mutta en muista mitä se on. Elämäni on kuitenkin jokseenkin turvallisissa kuosissa juuri tällä hetkellä, vaikka joitakin laadullisia parannuskohteita onkin. Yksi muutosta syntynyt muutos alkaa vaikuttaa vasta ensi vuoden puolella: työmatka on lähes puolta lyhyempi. Koska kuljen matkaa pyörällä, niin tämä muutos vähentää työn lisäksi syntyvää pakollista fyysistä kuormitusta. Minun kohdallani tämä on hyvä asia, koska en säästele hikoilua töissä. Kroppani on timmissä kunnossa, vaikka en pumppaakaan bodia!

 

Kontu muuten täytti 11 vuotta. En tiedä miten hyvin asia on huomioitu. Ensi vuonna Kontu täyttää 12 vuotta ja Hobitin ensimmäinen osa tulee elokuvateattereihin. Jos kunnianhimoni asettuu taas aloilleen, on tiedossa hyvä vuosi Konnulle. Internet on muuttunut ja Konnun tarvitsee jossain määrin muuttua sen mukana. Tällä hetkellä tietty perusrunko on pysynyt paikallaan aivan liian kauan, liian muuttumattomana. Konnulle täytyy löytää kunnianhimoinen tavoite, koska se oli yksi tekijä, joka Konnusta teki myös onnistuneen sivuston – ja jossain määrin jopa elämäntavan.