Kolmasosakansan presidentti

Sauli tahtoo tehdä hyvää nuorille. Sauli haluaa, että nuoret lakkaisivat olemasta ”syrjäytyneitä” ja ottaisivat osaa elämään positiivisella ja reippaalla asenteella. Siispä Sauli perusti työryhmän, jolla ei ole kampanjan sisällöstä päätellen hajuakaan syrjäytettyjen nuorten arjesta. Lopputuloksena on neuvoja, jotka kuuluvat ehkä enemminkin Positiivarit Oy:n piiriin, mutta jotka yritetään tuoda sellaisten ihmisten nokan eteen, joilla ei ole mahdollisuuksia, itsetuntoa tai kykyä nousta moisien neuvojen tasolle. Lopputuloksena ne ovat sanahelinää, joilla kettuillaan päin naamaa. Lisäksi julkistetun sivuston sensuuri on varsin vahvaa. Annetuista neuvoista ei millään muotoa ole hyödyllistä sisältöä työttömyydessä, masennuksessa ja toimeentulon umpikujassa eläville nuorille.

Oikeastaan Suomen tämänhetkinen erityinen ongelma eivät ole nuoret, toisin kuin yleisesti tuodaan esille. Nuoret vain ovat näkyvin puheenaihe, joka on bongattu tilastojen perusteella ja asialle haluttaisiin tehdä jotain, koska se ei näytä hyvältä Suomen julkisuuskuvassa. Ihmiset eivät halua, että Suomi nähtäisiin Japanin tavoin maana, jossa nuoret eivät voi hyvin. Nuorten ongelmien vyyhti on hyvin moniulotteinen. Taustalla on nykyään yhteiskunnan ajama tilanne, jossa nuoret ajetaan usein mahdollisimman nopeasti elämään omilleen. Ihmisten halutaan olevan yksilöitä ja tekevän omat päätöksensä. Nämä yhteiskunnan ehdot asettavat yksilölle tiettyjä tarpeita, kuten mm. oman asunnon. Näihin tarpeisiin ei kuitenkaan yhteiskunta ole enää toviin vastannut riittävällä voimalla: sen sijaan asuntojen hinnat ovat (yhä edelleen) kuplassa, jolloin nuorilla ei ole mahdollisuuksia ainakaan asunnon ostamiseen, ja toisaalta vuokra-asuntojen tuotanto on tyrehtynyt pääkaupunkiseudulla lähes tyystin. Vuokra-asuntojen määrän ennemminkin huvetessa kuin kasvaessa tarjonta pysyy kapeana, ja näinpä myös vuokrien hinnat on saatu kuplaan. Vuokra-asumisen ei todellakaan tarvitsisi olla sillä tasolla, jolla se nykyisin on – varsinkaan Helsingissä.

Nuorilla on vaikea löytää itselleen pysyvää, vakinaista työpaikkaa. Tämä on hälyyttävä ongelma. Joko nuoria pyöritetään työharjoittelupaikasta toiseen lyhyissä pätkissä – tekemässä ilmaistyötä ilman motivaatiota – tai tarjotaan vain lyhytkestoista määräaikaista työtä, joka ei anna mahdollisuutta sitoutua. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa nuoret eivät tunne työelämää tai sen sääntöjä, eivätkä myöskään tiedä oikeuksiaan pitääkseen niistä kiinni. Se jos mikä on suuri ongelma! Periaatteessa työasioista tietämätön nuori on todella helposti hyväksikäytettävissä. Kaikki työnantajat eivät suinkaan ole vastuullisia.

Työttömyys kokoaikaisena että osa-aikaisena on ikävä umpikuja, ja jos pakoonpääsyä tilanteelle ei näe, johtaa se aika kovalla todennäköisyydellä masennukseen, mikäli tukiverkkoa ei ole. Ja tukiverkot ovat nykyään heikossa nuorilla, joille kyllä yhteiskunta on tovin aikaa valmis maksamaan päivärahaa, mutta läheisiä ihmisiä on vaikea saada yksin eläessä. Masennuskierteessä olevat nuoret ovat erittäin hankalassa tilanteessa, varsinkin kun kokoomusvetoinen tehostamispolitiikka on jo nyt vienyt terveyskeskukset kokoaikaiselle minimimiehitykselle, jotta yksityisillä lääkäriasemilla riittäisi asiakkaita.

Sitten lopuksi oman neuvoni pariin. Nuorten paras lääke vaikuttaa on äänestäminen. Valitettavasti puolueista on vaikea valita hyvää vaihtoehtoa. Pääsääntöisesti voisin kuitenkin kehottaa välttämään neljää suurinta puoluetta. Kokoomus haluaa vain kasvattaa tuloeroja, Keskusta ei osaa enää päättää mitä edustaa kun eivät uskalla täysillä puhaltaa kaupunkitaajamien ulkopuolista Suomea, SDP lupaa muttei oikein kykene pitämään lupauksiaan (erään johtavan henkilön ei olisi myöskään kannattanut käydä tietyissä korkeapoliittisissa bileissä, joille oli täydellinen mediapimento) ja Perussuomalaiset uhoavat, ähisevät ja kyseenalaistavat minkä populistisuudeltaan ehtivät, ja eivät sitten uskalla ottaa vastuuta.

Lopuista vaihtoehdoista käteen jäävät Vasemmistoliitto ja Vihreät. Näistä erityisesti Vihreät kärsivät siitä, että ovat liian älykkäitä omaksi haitaksi asti, eivätkä oikein saa pelattua julkispoliittisia kortteja oikein. Olisi hienoa, jos näiden puolueiden nuoremman polven ehdokkaille annettaisiin puhdas pöytä – etenkin kun heidän joukostaan löytyvät juuri nämä ”syrjäytyneiden” nuorten edustajat.