Hiljaisia projekteja

Näiden kotisivujeni päivittäminen on aina vähän työn ja tuskan takana. En ole oikein koskaan tyytyväinen sivuilla olevaan sisältöön ja olen kokeillut hieman kaikenlaista, eikä mikään ole tuntunut sopivalta. Eniten tähän taitaa ehkä vaikuttaa se, että heilahtelen elämäntilanteessani aina asiasta toiseen ja eri asiat ovat eri aikoina tärkeitä, ja sivut pääsevät heijastelemaan kulloistakin elämäntilannetta hieman liikaakin. Esimerkiksi viime vuosien laiskat ulkoasut ovat olleet suoraa seurausta siitä, että olen pompannut työelämään – ja kaiken lisäksi sellaiseen työhön, jossa on aika pitkälle se ja sama millaiset kotisivuni ovat.

Samaan aikaan elän kuitenkin edelleen jatkuvaa muutosta. Olen persoona, joka uusiutuu tämän tästä. Oikeastaan ainoat pysyvät asiat ovat juuri tähän uusiutumiseen liittyviä: jatkuvaa pientä viisastumista, tiedon kerryttämistä, taitojen laajentamista… mutta niin laajalla skaalalla, etten kuitenkaan missään aivan järkyttäväksi ammattilaiseksi tai asiantuntijaksi muutu. Tai sitten tulen asiantuntijaksi alueilla, jotka eivät ole kovinkaan olennaisia (kuten vaikkapa Civilization V:n lokalisointiongelmissa).

Politiikka on ollut yksi uusi asia elämässäni, joka on noin vuoden ajan kutkuttanut aiempaa enemmän. Vaikka ratkaisujen puolella en olekaan edennyt vielä kovin pitkälle (minun pitäisi tuntea poliittinen järjestelmä ja tilanne paljon nykyistä paremmin), niin olen terävöittänyt ja muodostanut joitakin mielipiteitä. Toisaalta tämä on pitkälle ihan omaksi huviksi: olen aivan yhtä huono verkostoituja kuin aiemminkin. En ole verkostoitunut oikeastaan mitenkään edes joissakin toisissa asioissa, joissa olen hyvä. Tämmöisiä ovat vaikka ohjelmointi ja nettisivujen teko. Minut kyllä enemmän tai vähemmän tunnetaan Ohjelmointiputkassa, mutta en voi sanoa, että olisin edes tuttavan tasolla kenenkään kanssa.

Sopeutuminen muutoksiin

Viimeisen kuukauden ajan elämäni on alkanut osoittaa taas tarvetta isommalle muutokselle. Kämppikseni on saanut töitä Helsingistä, mikä on myös nostanut hänen halujaan muuttaa sinne. Tyttöystäväni asuu myöskin Helsingissä, eikä ole muuttamassa pois. Tosin hänellä on vielä tavoitteena päästä asumaan omilleen joksikin aikaa, joten yhteinen asunto ei tule kysymykseen. Vaihtoehtoja on siis kolme: ”pakottaa” kämppis jatkamaan nykyisessä asunnossa vielä vuoden tai edes puolikkaan lisää, etsiä yksiö Hyvinkäältä, tai työllistää itsensä Helsingistä ja muuttaa sinne jahka nykyisen asunnon vuokrasopimus raukeaa.

Olen käynyt jo yhdessä työhaastattelussa, joka meni vielä jokseenkin penkin alle. Kokemusta on liian vähän ja toisaalta en tiennyt ennen haastattelua, miten asennoitua. En odottanut työhaastattelukutsua, koska kirjoitin hakemukseni hieman kieli poskessa enkä ollut tutustunut kovin tarkasti yritykseen. Helsinkiin työllistyminen kuitenkin lähestulkoon pakottaa minut etsimään paremmin palkattua työtä. Nousu varastonhoitajan ammatista on kuitenkin aika raskas ja työmarkkinakilpailu on varsin raakaa. Ohjelmoijista on kuulemma pulaa, mutta ei ilmeisesti niin paljon pulaa, että kukaan haluaisi riskeerata henkilöä, joka ei ole opiskellut alaa virallisten papereiden edestä. Toki työnäytteeni ovat myös varsin olemattomat.

Olen siitä negatiivisessa kierteessä, että opiskelua varten tarvitsisin rahaa (laina ei ole periaatteesta vaihtoehto), rahaa varten tarvitsisin paremmin palkatun työn, paremmin palkattua työtä varten minun tarvitsisi opiskella.

Suurin ongelma on kuitenkin se, että tämmöinen epävarmuustekijä stressaa minua. En ole kovin hyvä reagoimaan suuriin kertamuutoksiin elämässä, samalla tavoin kun olen erittäin varovainen mitä tulee uusiin ihmisiin. Isoin jarru on se, että innostumiseni elämän muutokseen ei riitä ylittämään tätä epävarmuutta ja haluani kontrolloituun ja verkkaiseen etenemiseen elämässä.

Siispä pohdin jatkossa erilaisia tapoja tienata rahaa muiden keinojen avulla.