Civilization V: Uljas uusi maailma

Viime vuonna Jumalat ja kuninkaat (Gods & Kings) monipuolisti ja syvensi Civilization V:n kulkua varsinkin pelin alkutaipaleella. Kyseinen lisäosa meni kuitenkin minulta hieman ohitse ja ostin sen itselleni vasta vuodenvaihteessa. Niinpä ehdin pelailla sitä vain parisen kuukautta ennen kuin muut elämässäni tapahtuvat asiat veivät huomion muualle. Nyt ehdin kuitenkin Uljaan uuden maailman (Brave New World) kelkkaan mukaan heti alusta alkaen ja näinpä kirjoitan pitkästä aikaa arvostelun.

Perinteisiä laajennuksia?

Kuten lisäosien luonteeseen kuuluu, ei Uljas uusi maailma poikkea yhden seikan osalta perinteisestä lisäosan kaavasta: se tarjoaa yhdeksän uutta kansaa, kahdeksan uutta maailmanihmettä, kaksi uutta skenaariota sekä lukuisia uusia yksiköitä, rakennuksia ja rakenteita. Eli enemmän lisää kaikkea peruskauraa. Kaikki nämä ovat kuitenkin lopulta vain pieni osa tämän lisäosan lupauksia: Uljas uusi maailma pyrkii luomaan pelin loppupuolesta mielenkiintoisemman. Sama asia, jossa Civilization IV:n Beyond the Sword -lisäosa epäonnistui. En edelleenkään pidä nelosen pelin loppuvaiheesta, koska silloin tapahtuu harvoin mitään mielenkiintoista, ja kaiken lisäksi viimeisten aikakausien musiikki on aivan hirveää. Näin ollen ennakkoon sitä pelkää sitä pahinta: ettei pelin lopusta tule tämänkään lisäosan myötä sen parempaa.

Assyria on yksi uusi kansa pelissä.

Assyria on yksi uusi kansa pelissä.

Taika on kuitenkin vihdoin murrettu! Uljas uusi maailma loksauttaa monia palasia kohdalleen tekemällä lisäykset ”oikein”. Esimerkiksi arkeologit tuovat pelin alussa olevan muinaisraunioiden metsästämisen logiikan takaisin mukaan pelin loppuvaiheeseen. Toisaalta toinen uusi pelimekanismi – turismi – tuo mukaan tärkeitä elementtejä, jotka sekä rikastuttavat kulttuurin tuntua, että luovat arkeologialle vahvat perusteet. Arkeologien vyöryttäminen muiden maille saa aiheutettua nopeasti diplomaattisia hankaluuksia muiden kanssa, mikä tuo uutta maustetta loppuvaiheen tapahtumiin.

Jarrut sotimiseen

Yksi asia pistää nopeasti silmään: sotia on huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Aivan ensimmäisessä pelissäni ei ollut yhtä ainutta sotaa! Tämä saattaa joidenkin mielestä olla merkittävä huononnus, mutta minulle tämä muutos oli jopa merkittävä parannus, sillä aiemmin tietokoneen julistamat sodat tekivät niistä helpompia uhreja omaa sodankäynnintaitoani vastaan. Useimmiten muiden minua vastaan julistama sota johti siihen, että järjestelmällisesti heikensin vastustajaa ja päädyin pian maailman merkittävämmäksi tekijäksi – diplomaattisten suhteideni kärsimättä, koska en julistanut sotaa. Lisäksi on mukava nähdä, että tietokoneet eivät julista enää täysin päättömiä sotia tilanteessa, jossa ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia voittaa – tai ylipäätään käydä sitä julistettua sotaa.

Muutoksen luonne ei johdu pelkästään säädetystä tekoälystä, vaan pelin mekanismit suosivat nyt rauhan ylläpitämistä aiempaa enemmän. Lisäksi pelaajilla on enemmän muita huolia kuin sotiminen. Kun maailmankongressi hyrähtää mukaan peliin, tulee mahdolliseksi aiheuttaa merkittäviä hankaluuksia muille pelaajille pelkän diplomatian keinoin. Toisaalta maailmankongressi tekee myös mahdolliseksi saada rauhanomaisia etuisuuksia ja esimerkiksi kansainvälisten urheilukisojen järjestäminen tuo mukavan pienen lisämausteen peliin, joka on aiemmin puuttunut.

Rahtilaivat muuttuvat aikakausien edetessä.

Rahtilaivat muuttuvat aikakausien edetessä.

Kaupankäynti on tehnyt paluun peliin aivan uudella tavalla ja tämä on yksi niistä tekijöistä, jotka erityisesti pistävät pohtimaan sotimisen kannattavuutta. Karavaanit ja rahtilaivat saa käymään kauppaa muiden kaupunkien kanssa, jolloin on mahdollista tienata hyvät määrät rahaa kuin myös vaikuttaa uskontojen leviämiseen. Myös tiedettä valuu kaupankäyntikumppanien välillä, mikäli heillä on eri teknologioita. Se jolla on vähemmän hyötyy enemmän! Sodankäynti on siitä julmaa, että kansojen väliset karavaanit tuhoutuvat kokonaan ja yksiköt joutuu valmistamaan uudelleen. Kannattaa siis välillä katsella rajanaapureiden kaupankäyntiä: mikäli ketään ei tule meille, mutta meiltä menee heille, niin pian saattaa olla paskaa tuulettimessa.

Kulttuurin keitaat

Aiemmin kulttuurivoittoon riitti sosiaalisten linjausten omaksuminen. Uljaassa uudessa maailmassa kerätään sen sijaan turismia, jolla ”hyökätään” muiden kulttuuria vastaan. Toisin sanoen kulttuuria tarvitsee haalia, jotta muut pelaajat eivät voi onnistua kulttuurivoitossa turismilla, kun taas turismia keräämällä pyritään ylittämään muiden kansojen haaliman kulttuurin taso. Turismia saa kahdella tavalla: haalimalla merkkiteoksia merkittäviltä henkilöiltä, sekä arkeologisilla kaivauksilla.

Käytännön keräilyä: taideteos ei ole vain pelkkä nimi.

Käytännön keräilyä: taideteos ei ole vain pelkkä nimi.

Merkittävät taiteilijat eivät kykene enää kulttuuripommittamaan lisää alueita, vaan he luovat merkittäviä taideteoksia. Lisäosa esittelee myös merkittävät muusikot ja kirjailijat, jotka tekevät omanlaisiaan merkkiteoksia. Hienona asiana nämä luodut teokset perustuvat todellisiin töihin, joten taiteenkeräilystä voi innostua halutessaan oikein kunnolla. Teosten vaihtaminen pelaajien välillä on myös mahdollista, mutta tämä uusi mekaniikka on vielä jäänyt minulta kokeilematta. Peli kylläkin kannustaa hankkimaan eri aikakausien teoksia samoihin tiloihin, jotta luodulle turismille saa lisää pontta.

Maailmankongressi ja ideologiat

Yksi tapa suitsia aiemmin mainittua sotimista on maailmankongressi: on mahdollista vetää kaikkien muiden kansojen sekä kaupunkivaltioiden taloudellinen tuki sotaisalle kansalle. Sotiessaan joutuu siis olemaan aiempaa harkitsevaisempi, ettei vedetä mattoa alta. Sotivalla voi olla todella hankalaa pitää kansansa onnellisuutta ylhäällä, mikäli ei ole ehtinyt haalia monipuolista valikoimaa ylellisiä luonnonvaroja. Luonnonvarojen sijoittelu myös vaikuttaa aiempaa keljummalta tältä kantilta: ei ole todellakaan helppoa saada kaikkea itselleen sotimalla!

Ideologiat lyövät myös yhden niitin lisää sotahullua vastaan: jos kansa ei ole kyllin tyytyväistä ja he alkavat haikailla toisen, pelaajalle vähemmän mieluisan ideologian pariin, niin kaupunkeja saattaa alkaa hyppiä muille pelaajille! Lisäksi tyytymättömyys saattaa nousta todella suureksi ongelmaksi, eivätkä ideologian tarjoamat onnellisuusedut välttämättä ole riittäviä. Rauhaa halajavan pelaajan ei kannata valita sotapainotteista ideologiaa sen tarjoamien onnellisuusetujen vuoksi, koska muutoin sotahullu saattaa hypätä siihen ideologiaan ja napata itselleen ne samaiset onnellisuusedut ja päästä helposti tyytymättömyysongelmistaan eroon.

Sparta vaihtoi aikoinaan omistajaa sotimatta.

Sparta vaihtoi aikoinaan omistajaa sotimatta.

Ideologioiden ja maailmankongressin mukaantulo paikkaa samalla joitakin Civilizationin tekoälyttömyyksiä. Lähes kaikille lienee tuttu se ongelma, että pelaa verrattain rauhallista peliä, jossa saattaa ihan pelin alussa vallata kaupungin tai kaksi. Tästä oli usein se lopputulos, että hirveän herkästi jotkut kansat pysyivät ikivihaisina koko loppupelin. Tämä ongelma ei ole sinänsä kaikonnut, mutta siitä voi päästä eroon kohdistamalla vihastuneiden pelaajien näkökulmasta hyviä tekoja maailmankongressin kautta. Myös saman ideologian noudattaminen saattaa joskus yllättävän helposti kääntää mielipiteitä.

Vihdoinkin miellyttävä loppupeli

Uljas uusi maailma tekee paljon asioita oikein. Lisäosan uudet pelimekaniikat tarjoavat peliin uudenlaista syvyyttä ja tasapainoa, eikä pelissä ole enää yhtä paljon vuoroja, joiden aikana ei tee käytännössä yhtään mitään. Kaiken lisäksi eri mekaniikat nivoutuvat todella hyvin yhteen ja esimerkiksi Jumalissa ja kuninkaissa esitellyn uskonnon levittämisellä on merkitystä maailmankongressinkin kannalta. Käytännössä ainut heikkous loppupelissä on se, että muiden pelaajien vuoroja saa odottaa niin kauan.

Kaiken kaikkiaan peli tuntuu vihdoin täydellisen tasapainoiselta, lähes kaikki uudistukset tuntuvat loppuun asti ajatelluilta ja moitittavaa on todella hankala löytää. Tämä lisäosa tekee Civilization V:stä vihdoinkin kiistatta parhaan Civilizationin, vieden kruunun pois Civilization IV:ltä. Ja nyt tämän kirjoittamisen jälkeen voin palata takaisin suomentamisen pariin.

Yhdistyneet kansakunnat saa alkunsa - ja tämä on vielä suomentamatta!

Maailmankongressi lakkautetaan ja Yhdistyneet kansakunnat saa alkunsa – tämä on vielä suomentamatta!

Jos pidit tästä artikkelista tai haluat kannustaa pelin suomentamista:

Kiitos!