Harrasteiden levinneisyys

Yksi ongelma on kulkenut mukanani jo vuositolkulla: minulla on hirmuisan laaja kirjo harrastuksia, jotka vaativat aikaa. Näin esimerkin vuoksi työelämään siirtymisen jälkeen kaikki harrastesivustoni ovat kärsineet kuukausien, jopa vuosien kunnollisen ylläpidon ja yhteisön huoltamisen puutteesta. Nyt kun olen yrittänyt kokeilla sprinttityyliä yhden hengen voimin, niin olen saanut huomata sen toimimattomaksi. Ja syy on suoraan liian laajassa kirjossa harrasteita, jotka vaativat yllättäen aikaa.

Semiaktiivisia harrastusprojektejani ovat vaikkapa nämä:

  1. Kontu (ylläpito, yhteisö)
  2. Civilization V:n suomentaminen (suo josta en pääse irti vielä tänäkään vuonna)
  3. The Settlers II (sivusto, ohjelmointi, grafiikka, muu säätö)
  4. Maaya’s (ylläpito, yhteisö)
  5. Game Boy ja Pokémon-pelien keräily (vähän kuin postimerkkien keräily)
  6. Vanhojen tietokoneiden säätäminen (Pentium-aikakaudesta ylöspäin)
  7. No on minulla kyllä jo pelikonsoleitakin ihan kiitettävästi… en ehdi edes pelata niillä.
  8. Kotisivutkin on kiva olla olemassa ja kuosissa

Yksi selkeä harrastus on pudonnut listalta pois ja se johtuu vain siitä, että nykyään ohjelmointi on minulle työ. Ja näiden muutamien takana olevien työkuukausien aikana on tullut havaittua, että en ihan turha jätkä edes ole. Kun vaan saisi sen ensimmäisen selkeän työjäljen kaikkien nähtäville! Se on näet ihan hieno.

Ongelma sprinttiajattelun kannalta on se, että jos otan jokaviikkoisen sprinttirytmin, niin en välttämättä saa mitään aikaiseksi sen aikana. Toisaalta niin nopealla tahdilla on jo vähän se ja sama, miten työtään organisoi. Oikeastaan ainoita asioita, jotka voin ympätä touhuun on jonkinlaisen backlogin muodostaminen ja sitten kun mikään muu asia ei hyppää naamalleni ajankohtaiseksi, niin napsin siitä pois. Ja jos jaksan. En ihan vielä ole saavuttanut sitä jaksamisen tasoa, jonka kaikki nämä harrasteeni vaatisivat, tai ehkä oikeammin ansaitsisivat.

Tämä päivitys jää näin lopulta hyvin syvääluotaamattomaksi. Välillä pitää hieman pysähtyä pohtimaan sitä, missä sitä oikein on menossa. Mutta parempaan päin joo.