Aihearkisto: Pikatesti

Samsung Series 5 Ultra 13,3″

Voi nörttihin talipallerot sentään kun on tullut poliittista soopaa viimeisten päivien aikana. Nyt on aika palata juurille ja hekumoida uudenuutukaisen läppärin kanssa. Meni näet ajatukset eilen niin kyrsiintyneiksi, että päätin hommata uuden läppärin korvaamaan kaikki muut läppärini. Jalkoja kuluttavan kivijalkakauppojen koluamisen jälkeen päädyin ostamaan hintaan 839 € (valitettavasti) Prismasta itselleni otsikonmukaisen laitteen, jonka tarkempi mallinumero on NP530U3B-A01SE. Päätin siis samalla olla jaksamatta odottaa ensi viikolle minkään verkkokaupan tuomisia. Sitä kun on joskus kuluttajana tyhmä. Toisaalta kassaneidin kanssa oli ihan kiva höpötellä sen hetken mitä sitä iloa kesti. Asiakaspalvelupoju taas ei ollut ihan yhtä hienoa seuraa, mutta enpä minä asiakkaana olekaan kovin palveltavissa oleva tapaus. Niin jaa, mutta se kone!

  • Intel Core i5 2467M (Intel HD Graphics 3000)
  • 13,3″ heijastamaton näyttö, 1366 x 768 resoluutio
  • 4 Gt DDR3 keskusmuisti (josta osa näytönohjaimelle)
  • 500 Gt ohuempimallinen kovalevy (koneessani edesmenneen Hitachin kovalevylaitoksen vempele)
  • 16 Gt SanDisk iSSD (tai siis SanDisk SSD i100, kuten värkki itsensä esittelee)
  • Painoa 1,6 kg

Minulle suurin myyntivaltti oli pitkä akkukesto, näytön heijastamattomuus, Intelin prosessori ja jossain määrin painokin. Asiat joita vielä oikeastaan jäin kaipaamaan olisi korkeampi resoluutio (minulla kun ei ole tihrustamisongelmia) ja parempilaatuinen näyttö, mutta siinä kohtaa valinta olisi hypännyt erääseen ASUSin valmistamaan ultrabook-koneeseen, jolla on Suomessa hintaa joku 400 € enemmän. Totesin että pitää sitä jotain rotia budjetintuhlauksessa olla.

Ehän mää tehdasasetuksilla jaksa

Ensimmäinen temppu koneen pakkauksesta purkamisen jälkeen oli avata myös itse kone, ottaa 500 Gt kovalevy pois ja pukata tilalle Intelin SSD 300 kokoluokkaa 180 Gt. Meikäpoika ei enää kauheasti kovalevyjä kaipaa. Takaluukun saa auki yhdellä ruuvilla ja tasapäisellä meisselillä käyttäen hieman enemmän voimaa kuin tuntuu kivalta näin ohkaisen vempeleen kanssa. Kovalevy taas on kahdeksan ruuvin takana plus todella helposti rikottavan kaapelin päässä. Siis jos kukaan toinen nakkisormi aikoo mennä tästä kovalevyä vaihtelemaan, niin sitten varmasti otetaan varmasti kiinni jostain ihan muualta kuin tuosta kaapelista, ettei se vaan repeä mistään kohtaan pätkän vertaa. En itse rikkonut, mutta on kokemusta yhdestä vastaavanlaisesta tapauksesta. Mennee särki tosi helposti.

Toinen juttu tuon Intelin SSD:n kanssa on se, että se on paksumpi kuin tuo kovalevy. Tämä onneksi ratkiaa aukomalla SSD ja pistämällä se kovalevyn kehikkoon sillä tavalla, että väliin jää sähköä johtamatonta materiaalia. Näin ei käy sitä vahinkoa, että kehikon metalli pääsee jossain kolhaisussa vähän iskemään SSD:n piireihin ja kalusta tulee entinen. Sähköä johtamatonta pussukkamateriaalia tulee aika usein uuden tekniikan mukana, ja kun moisia olen aina ollut heittämättä pois, niin helposti löytyi kaapista yksi leikkauspöydälle asti.

Ajureita riittää

Windows 7:n mukana tulevat oletusajurit ei ihan riitä. Käytin asentamiseen siis ihan brändäämätöntä peruslevyä, jolloin laitteelle sai hakea ajureita puretussa muodossa kahden gigatavun edestä. Eli aika himskatin paljon. Tuon sivun ajureiden listalta asentelin 64-bittiselle Windows 7:lle tarkoitetut ajurit paitsi ExpressCachen (minulla ei ole kovalevyä, joten en tarvitse) ja TPM:n, koska se ei asentunut. Lyhenne on siis sanoista Trusted Platform Module. Jos ei kelpaa niin ei kelpaa.

Ohjelmistojen suhteen olin nirsompi ja päädyin asentamaan ainoastaan Microsoftin Hotfixit sekä Easy Settings -ohjelmiston, joka on aika välttämätön jos haluaa sitä akkukestoa. Tai no, semivälttämätön. Lähinnä sen avulla saa helposti Bluetoothin pois päältä, joka on ominaisuus jota en käytä. Ohjelma tarjoaa myös joitakin Samsungin brändäämiä toimintoja, kuten mm. FastStartin koneen käynnistymisen nopeuttamiseksi. Kone kyllä käynnistyy SSD:n voimin aika kivan nopeasti muutenkin, mutta eipä tuo haittaa yrittää nopeammin.

Langaton Intel-näyttö kiinnostaisi myös kokeilla, mutta se ei suostunut asentumaan, vaan jämähti aina johonkin virheeseen. Jää jollekin muulle päivälle kokeilla.

Sitten niitä loppuvirsiä

Kone on ihan kivan nopsakka. Samsungin oman ohjelmiston asentamisen jälkeen koneen vauhti hieman hyytyy akkukäytössä, mutta toisaalta sitten sitä akkukestoakin piisaa vähän paremmin. Ja pitää muistaa että näillä tehoilla tuo hyytynytkin vauhti on vilkkaampaa kuin Eee PC 901:llä, tehoero on kuitenkin aikamoisen valtava.

Tässä kohtaa veikkailen koneen oikein passelisti toimivan kulkukumppanina. Kokemusta on tosiaan vasta sen verran mitä olen konetta illalla reilut nelisen tuntia asennellut ja säätänyt oman maun mukaan.

MIDI vanhoissa peleissä

Riittävän vanhoissa peleissä on usein käytetty MIDI-musiikkia. Ongelma nykykoneilla on se, että oletuksena Windows tarjoilee MIDI-musiikin ohjelmistotasolla toteutetun Microsoft GS Wavetable Synth -syntetisaattorin kautta, joka on varsin laadultaan kohtalaisen heikkotasoinen, lähinnä sitä voi kuvailla sanoin ”siedettävä”. Jopa SoundBlaster 16 tarjoili mielekkäämpää ääntä, olkootkin että se oli tekniseltä laadultaan heikompaa. Se vain kuulosti paremmalta.

Musiikit halusin pelille Transport Tycoon Deluxe. Otin testailuun kaksi vapaasti saatavilla olevaa virtuaalista MIDI-ulostuloajuria ja latasin muutaman Soundfontin, joiden joukosta voi löytää juuri sen sortin ääntä kuin haluaakin. Ensimmäisenä kokeiluun päätyi VirtualMIDISynth, ja saatuani vihdoin säädettyä TTD:n toistamaan MIDI-musiikkia (aluksi en saanut mitään musiikkia irti, kunnes tajusin ajaa pelin asetusohjelman järjestelmänvalvojana) sain huomata, että VirtualMIDISynth on raskas. Pelin käynnistyminen hidastui yli 15 sekunnin pituiseksi ja kappaleiden vaihtuminen oli kohtalaisen tuskaista. Eipä sen puoleen, myös Microsoftin syntetisaattori on hitaahko. Suurin heikkous oli kuitenkin se, että TTD ei enää suostunut sulkeutumaan, vaan jäi roikkumaan avoimeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että VirtualMIDISynth on toteutettu jollain tasolla huonosti, tai ainakaan sitä ei ole testattu riittävän monissa käyttötarkoituksissa.

Seuraavaksi kokeiluun päätyi BASSMIDI Driver. Sen asetusikkuna oli huomattavan askeettinen ja myös helppo. Parasta oli kuitenkin se, että peli latautui nopeasti ja suorituskyky oli huikaisevan paljon parempi kuin Microsoftin toteutuksessa: peli edelleen pätkäisee kun kappale vaihtuu, mutta se tapahtuu hyvin nopeasti. Lisäksi TTD myös sammuu normaaliin tapaan. Ainut miinus tulee heikoista kotisivuista, joilta saa bongailla latauslinkkiä tovin aikaa.

Tässä pikaisessa testauksessa BASSMIDI selviytyi kirkkaaksi voittajaksi ja Merri suosittelee.