Aihearkisto: Retro

Harrasteiden levinneisyys

Yksi ongelma on kulkenut mukanani jo vuositolkulla: minulla on hirmuisan laaja kirjo harrastuksia, jotka vaativat aikaa. Näin esimerkin vuoksi työelämään siirtymisen jälkeen kaikki harrastesivustoni ovat kärsineet kuukausien, jopa vuosien kunnollisen ylläpidon ja yhteisön huoltamisen puutteesta. Nyt kun olen yrittänyt kokeilla sprinttityyliä yhden hengen voimin, niin olen saanut huomata sen toimimattomaksi. Ja syy on suoraan liian laajassa kirjossa harrasteita, jotka vaativat yllättäen aikaa.

Semiaktiivisia harrastusprojektejani ovat vaikkapa nämä:

  1. Kontu (ylläpito, yhteisö)
  2. Civilization V:n suomentaminen (suo josta en pääse irti vielä tänäkään vuonna)
  3. The Settlers II (sivusto, ohjelmointi, grafiikka, muu säätö)
  4. Maaya’s (ylläpito, yhteisö)
  5. Game Boy ja Pokémon-pelien keräily (vähän kuin postimerkkien keräily)
  6. Vanhojen tietokoneiden säätäminen (Pentium-aikakaudesta ylöspäin)
  7. No on minulla kyllä jo pelikonsoleitakin ihan kiitettävästi… en ehdi edes pelata niillä.
  8. Kotisivutkin on kiva olla olemassa ja kuosissa

Yksi selkeä harrastus on pudonnut listalta pois ja se johtuu vain siitä, että nykyään ohjelmointi on minulle työ. Ja näiden muutamien takana olevien työkuukausien aikana on tullut havaittua, että en ihan turha jätkä edes ole. Kun vaan saisi sen ensimmäisen selkeän työjäljen kaikkien nähtäville! Se on näet ihan hieno.

Ongelma sprinttiajattelun kannalta on se, että jos otan jokaviikkoisen sprinttirytmin, niin en välttämättä saa mitään aikaiseksi sen aikana. Toisaalta niin nopealla tahdilla on jo vähän se ja sama, miten työtään organisoi. Oikeastaan ainoita asioita, jotka voin ympätä touhuun on jonkinlaisen backlogin muodostaminen ja sitten kun mikään muu asia ei hyppää naamalleni ajankohtaiseksi, niin napsin siitä pois. Ja jos jaksan. En ihan vielä ole saavuttanut sitä jaksamisen tasoa, jonka kaikki nämä harrasteeni vaatisivat, tai ehkä oikeammin ansaitsisivat.

Tämä päivitys jää näin lopulta hyvin syvääluotaamattomaksi. Välillä pitää hieman pysähtyä pohtimaan sitä, missä sitä oikein on menossa. Mutta parempaan päin joo.

Retroilua vanhojen tietokoneiden maailmassa

Olen sitten saanut aikaiseksi myydä pois vanhoja tietokoneitani. Tai no, semivanhoja jostain vuosien 2005 ja 2007 väliltä sekä yhden tämänvuotisen miniläppärin. En oikein siis tuohon Acer Aspire One 722:n omistamiseen innostunut pidemmän päälle kun tehoissa oli puutetta parissa kriittisessä asiassa ja USB3-tuki puuttui.

Läppärien poismyynti oli helppoa, vielä on edessä vanhemman pöytäkonemallisen raudan myymistä ja jossain kohtaa pitää alkaa luopua joistakin itselleni tarpeettomista ”romuista”, lähinnä koskien kaapelisälää, lisäkortteja sun muuta.

Vastapainona poismyynnille olen hankkinut tilalle vanhempaa rautaa, eli 90-luvun loppupuolen tavaraa. Isompi haaste on IBM ThinkPad 390X, jonka sain eilen. Tuli pelkkä kone ilman laturia, kovalevykehikkoa ja kovalevypaikan takakantta. Lisäksi CD-asema vaikuttaa olevan sökö, joten joutunen ostamaan uuden tähän koneeseen käyvän DVD-aseman. Normaali DVD-asema ei kelvannut, koneen BIOS ei tunnistanut sitä ollenkaan! Tämän siitä saa kun riskeerautuu vanhojen yritysläppärien maailmaan.

Toinen konehankinta on vanha pöytämallinen Hitachin painavaan koppaan rakennettu ASUS TXP4-X -emolevyllä varustettu Pentium MMX 200 MHz kone, jossa on Sound Blaster PCI 128 ja Matroxin 4 Mt näytönohjain. Kovalevynä löytyi 20 Gt Quantum Fireball, joka pitää semmoista meteliä että sai lähtökomennon. Vielä pitäisi kikkailla prosessorin tuuletin hiljaisemmaksi tai ehkä kokonaan pois sekä selvitellä, saisinko vaihdettua virtalähteen tuulettimen hiljaisemmaksi. Virrankulutus ei kyllä tällä masiinalla ole ollenkaan paha, useimmiten jää alle 45W. Verrokkina uudempi Core 2 Duo -pohjainen koneeni, jossa panostin virransäästöön sen nykyistä näytönohjainta lukuunottamatta syö vakiona 110W. Toki jälkimmäinen jaksaa pyörittää Windows 7:ää sujuvasti kun edelliseen ei voi ajatella edes XP:tä!

Seuraavaksi koetan saada tuon ThinkPadin toimintakuntoiseksi, eli odottelen kovalevyadapterin saapumista. Jos saan sen ehjättyä käyttökelpoiseksi ja jos se muutenkin täyttää joitakin vaatimuksia (DOS-kelpoinen äänikortti?), niin sitten on matkakäyttöön soveltuva retropelikone. Hitachin pöytäkoneesta saattaa tulla enemmänkin projektikone, jota säädän tiuhempaan tahtiin ja kokeilen kaikenlaista. Pitäisi jostain löytää aito ISA-väyläinen Sound Blaster 16… tai mahdollisesti jokin muu hyvä vanha äänikortti.