Aihearkisto: SSD

Samsung Series 5 Ultra 13,3″

Voi nörttihin talipallerot sentään kun on tullut poliittista soopaa viimeisten päivien aikana. Nyt on aika palata juurille ja hekumoida uudenuutukaisen läppärin kanssa. Meni näet ajatukset eilen niin kyrsiintyneiksi, että päätin hommata uuden läppärin korvaamaan kaikki muut läppärini. Jalkoja kuluttavan kivijalkakauppojen koluamisen jälkeen päädyin ostamaan hintaan 839 € (valitettavasti) Prismasta itselleni otsikonmukaisen laitteen, jonka tarkempi mallinumero on NP530U3B-A01SE. Päätin siis samalla olla jaksamatta odottaa ensi viikolle minkään verkkokaupan tuomisia. Sitä kun on joskus kuluttajana tyhmä. Toisaalta kassaneidin kanssa oli ihan kiva höpötellä sen hetken mitä sitä iloa kesti. Asiakaspalvelupoju taas ei ollut ihan yhtä hienoa seuraa, mutta enpä minä asiakkaana olekaan kovin palveltavissa oleva tapaus. Niin jaa, mutta se kone!

  • Intel Core i5 2467M (Intel HD Graphics 3000)
  • 13,3″ heijastamaton näyttö, 1366 x 768 resoluutio
  • 4 Gt DDR3 keskusmuisti (josta osa näytönohjaimelle)
  • 500 Gt ohuempimallinen kovalevy (koneessani edesmenneen Hitachin kovalevylaitoksen vempele)
  • 16 Gt SanDisk iSSD (tai siis SanDisk SSD i100, kuten värkki itsensä esittelee)
  • Painoa 1,6 kg

Minulle suurin myyntivaltti oli pitkä akkukesto, näytön heijastamattomuus, Intelin prosessori ja jossain määrin painokin. Asiat joita vielä oikeastaan jäin kaipaamaan olisi korkeampi resoluutio (minulla kun ei ole tihrustamisongelmia) ja parempilaatuinen näyttö, mutta siinä kohtaa valinta olisi hypännyt erääseen ASUSin valmistamaan ultrabook-koneeseen, jolla on Suomessa hintaa joku 400 € enemmän. Totesin että pitää sitä jotain rotia budjetintuhlauksessa olla.

Ehän mää tehdasasetuksilla jaksa

Ensimmäinen temppu koneen pakkauksesta purkamisen jälkeen oli avata myös itse kone, ottaa 500 Gt kovalevy pois ja pukata tilalle Intelin SSD 300 kokoluokkaa 180 Gt. Meikäpoika ei enää kauheasti kovalevyjä kaipaa. Takaluukun saa auki yhdellä ruuvilla ja tasapäisellä meisselillä käyttäen hieman enemmän voimaa kuin tuntuu kivalta näin ohkaisen vempeleen kanssa. Kovalevy taas on kahdeksan ruuvin takana plus todella helposti rikottavan kaapelin päässä. Siis jos kukaan toinen nakkisormi aikoo mennä tästä kovalevyä vaihtelemaan, niin sitten varmasti otetaan varmasti kiinni jostain ihan muualta kuin tuosta kaapelista, ettei se vaan repeä mistään kohtaan pätkän vertaa. En itse rikkonut, mutta on kokemusta yhdestä vastaavanlaisesta tapauksesta. Mennee särki tosi helposti.

Toinen juttu tuon Intelin SSD:n kanssa on se, että se on paksumpi kuin tuo kovalevy. Tämä onneksi ratkiaa aukomalla SSD ja pistämällä se kovalevyn kehikkoon sillä tavalla, että väliin jää sähköä johtamatonta materiaalia. Näin ei käy sitä vahinkoa, että kehikon metalli pääsee jossain kolhaisussa vähän iskemään SSD:n piireihin ja kalusta tulee entinen. Sähköä johtamatonta pussukkamateriaalia tulee aika usein uuden tekniikan mukana, ja kun moisia olen aina ollut heittämättä pois, niin helposti löytyi kaapista yksi leikkauspöydälle asti.

Ajureita riittää

Windows 7:n mukana tulevat oletusajurit ei ihan riitä. Käytin asentamiseen siis ihan brändäämätöntä peruslevyä, jolloin laitteelle sai hakea ajureita puretussa muodossa kahden gigatavun edestä. Eli aika himskatin paljon. Tuon sivun ajureiden listalta asentelin 64-bittiselle Windows 7:lle tarkoitetut ajurit paitsi ExpressCachen (minulla ei ole kovalevyä, joten en tarvitse) ja TPM:n, koska se ei asentunut. Lyhenne on siis sanoista Trusted Platform Module. Jos ei kelpaa niin ei kelpaa.

Ohjelmistojen suhteen olin nirsompi ja päädyin asentamaan ainoastaan Microsoftin Hotfixit sekä Easy Settings -ohjelmiston, joka on aika välttämätön jos haluaa sitä akkukestoa. Tai no, semivälttämätön. Lähinnä sen avulla saa helposti Bluetoothin pois päältä, joka on ominaisuus jota en käytä. Ohjelma tarjoaa myös joitakin Samsungin brändäämiä toimintoja, kuten mm. FastStartin koneen käynnistymisen nopeuttamiseksi. Kone kyllä käynnistyy SSD:n voimin aika kivan nopeasti muutenkin, mutta eipä tuo haittaa yrittää nopeammin.

Langaton Intel-näyttö kiinnostaisi myös kokeilla, mutta se ei suostunut asentumaan, vaan jämähti aina johonkin virheeseen. Jää jollekin muulle päivälle kokeilla.

Sitten niitä loppuvirsiä

Kone on ihan kivan nopsakka. Samsungin oman ohjelmiston asentamisen jälkeen koneen vauhti hieman hyytyy akkukäytössä, mutta toisaalta sitten sitä akkukestoakin piisaa vähän paremmin. Ja pitää muistaa että näillä tehoilla tuo hyytynytkin vauhti on vilkkaampaa kuin Eee PC 901:llä, tehoero on kuitenkin aikamoisen valtava.

Tässä kohtaa veikkailen koneen oikein passelisti toimivan kulkukumppanina. Kokemusta on tosiaan vasta sen verran mitä olen konetta illalla reilut nelisen tuntia asennellut ja säätänyt oman maun mukaan.

Ja pah!

Bloginpitoni on aina yhtä epäaktiivista. Kotisivuni ovat aina olleet vähän semmoista kauraa, että teen jotain ja päivittelen niitä ehkä jokusen päivän tai viikon, ja sitten ne jäävät pitkäksi aikaa taka-alalle. Nuorempana oli sentään vielä intoa ja aikaa paremmin, tosin aikakin syntyi kouluttautumisen ja sittemmin työttömyyden seurauksena. Nykyään pitkille tauoille voi sentään heittää tekosyyksi työelämässä häärimistä!

Acer Aspire One 722

Tosi huonolaatuinen kuva, väritoisto on surkea. Ei kannata maksaa 400 € koneesta jos vähääkään haluaa kivaa värintoistoa tai hyviä mustan tasoja. Niitä ei tältä koneelta saa! Sain koneen kuitenkin huomattavasti tätä halvemmalla, joten siinä mielessä ei ole valittamista. Koneen suorituskyky ei myöskään riitä kaikenmuotoisten 720p-videoiden toistoon. Modernit koodekit on aika myrkkyä koneelle.

SSD parantaa mukavasti suorituskykyä, tosin Nocti on sisällä adapterin varassa ja kone tilttailee joskus. Tieto vaan lakkaa kulkemasta. Samaan vikaan törmännyt aiemminkin OCZ:n SSD:n kanssa. Tällä erää vika johtunee enemmän halpisadapterista kuin Noctista.

Kesä kyllä hieman katkaisi koneen käyttöä, nyt kesäloman päätyttyä olen kantanut töissä Eee:tä. Se kun oli valmiiksi täyteen ladattu ensimmäisenä työaamuna…

The Settlers II

Olen taas intoutunut pitkän tauon jälkeen ohjelmoimaan ja dokumentoimaan otsikonmukaisen pelin tiedostoja. Kolmisen viikkoa takana, kesälomalla sain vauhdin päälle. Nyt tämän loppuviikon olen sitten kärsinyt energianpuutteesta ja koodi ei vaan solju. Pitäisi kaiketi oppia nukkumaan joka päivä riittävät yöunet. Toisaalta en ehkä ole onnistunut myöskään rentoutumisessa tällä viikolla yhtä hyvin kuin vielä viime viikolla. Elämän ottaminen lunkisti on taitolaji.

 

The World of FAIL

Kävipä sitten ajatuksissa huonosti. Olin miettinyt, että kun mSATA-standardi on ollut olemassa jo kolme vuotta ja yli neljä vuotta vanha ASUS Eee PC 901 tukee sitä, niin varmasti kaikki uudet miniläppärit on tehty niin järkevästi, että ne tukevat noin nerokasta standardia.

Väärin meni!

Siispä asennussuunnitelmani menivät kokonaan uusiksi ja nappasin olohuoneen läppäristä OCZ Agility 3:n irti ja pistin sen AO722:n sisään kovalevyn tilalle. Pähkäilin aikani, että mitä teen OCZ Noctin kanssa, ja totesin että pääsen helpoimmalla ostamalla mSATA->SATA-adapterin. eBayn kautta hintaa moiselle tuli 17,50 € postikulujen kera, mikä on ehkä sinänsä epäjärkevän kuuloista – saisin Noctin ja tuon adapterin hinnalla 120 Gt OCZ Agility 3:n – mutta olen toisaalta ajatellut kasata seuraavan pöytäkoneeni pieneen koteloon, ja monissa emoissa on jo tuki mSATA:lle. Moista hankintaa en kuitenkaan ole ihan vielä tekemässä, joten adapteri ja Nocti saavat sen sijaan mennä olohuoneen koneeseen. Kai, mikäänhän ei ole koskaan täysin varmaa!

Ensimmäinen uuden miniläppärin käyttöpäivä on takana. Oli töissä aikamoisen hektinen päivä, ja samaan aikaan nettitikkujen (joo, kaksi kappaletta niitäkin) ajurit sekoilivat, joten tuli sitten häirittyä akkukestoa asennuksilla. Onneksi sain lopulta toimimaan, ärsytyksen taso oli päivän aikana kovaa luokkaa kun Murphyn laki iski lujaa. Onnistuin välttelemään sitä koko eilisen päivän (joka sekin oli kiireinen) ja selvisin perusahkeruudella, mutta tänään kaikki varasuunnitelmatkin piti käyttää kun armoa ei saanut. Mutta se töistä. Tämän uuden Acerin akkukesto ei selkeästikään ole Eee PC:n nykyisen akun tasolla, vaan akku loppui päivän päätteeksi. Tosin poikkeuksellisesti katsoin koneella reilun 20 minuuttia videota, koska työpaikan järjestelmille suoritettiin huoltoa loppupäivästä. Ja varmasti olin tuon ylimääräisen tauottelun myös ansainnut.

Saapa nähdä jaksanko vielä tänään aloittaa projektia kiinnitellä näytönohjaimeen passiivijäähdytystä…

 

Sortuminen uuteen miniläppäriin

Edellisen vuoden kivoista miniläppärin päivittämisistä huolimatta menin sitten sortumaan ja ostin itselleni uuden miniläppärin. Uusi kone on Acer Aspire One 722, jolla on seuraavanlaisia speksejä:

  • AMD Brazos C-60 1 GHz
  • 4 Gt RAM
  • 500 Gt HDD @ 5400 rpm
  • AMD HD 6290 (256 Mt)
  • 11,6″ kiiltäväpintainen näyttö

Jo ennen käyttöönottoa pukkaan sisälle myös OCZ Nocti 60 Gt SSD mSATA-kortin ja asennan Windows 7:n siihen. Sitten vaan kovalevyn virransäästö täysille ja pitäisi saada edes yksi tunti lisää akulle. Sitä tarvinnee, koska 3G-mokkula syö virtaa ihan järkyttäviä määriä. Tällä hetkellä kuitenkin odottelen sekä konetta että SSD:tä, joten en pääse koneella leikkimään vielä toviin.

En vielä tiedä mitä vanhan ASUS Eee PC 901:n kanssa teen: myynkö sen pois vai pidänkö itselläni. Eee PC:llä on kolme parempaa puolta: se on pienempi (8,9″), sillä on mattapintainen näyttö ja akkukesto on tosi kovaa luokkaa. Tietysti koneella on myös tunnearvoa, koska olen jaksanut taistella sen kanssa yli kolme vuotta ja oppinut siinä sivussa tuntemaan koneen oikein hyvin. Ja onhan siinä päivitetty akku, muisti ja nopea SSD. Ja se jaksaa sujuvasti pyörittää Windows 7:ää Aeron kanssa, mikä on sinänsä aika kova temppu vuonna 2008 julkaistulta verrattain edulliselta miniläppäriltä, jonka näytönohjain on tehoiltaan surkea Intelin tekele.

Pöytäkoneen ylikellottelua

Minulta tuossa syksyllä hajosi näytönohjaimesta tuuletin, minkä seurauksena olen käyttänyt alunperin koneen kanssa hankkimaani passiivijäähdytteistä näytönohjainta. Tämä johti ajatukseen hankkia uudemmallekin näytönohjaimelle passiivinen siili hoitamaan jäähdytystarpeet. Ja tämä taas johti siihen, että ostin prosessorille vihdoin tehokkaamman jäähdytysratkaisun sekä myös muisteja varten oman jäähdytysratkaisunsa. Tiedossa on siis radikaalia ylikellottamista kun sisarkatraastaan hitain Intel Core 2 Duo E4300 tulee saamaan hypyn 1,8 GHz vauhdeista jonnekin reippaasti yli 3 GHz. Sen verran mitä netistä olen päntännyt, niin tämän pitäisi olla täysin mahdollista pelkällä ilmajäähdytyksellä. Aiemmin ongelmia on varmasti aiheuttanut ainakin ylikuumenneet muistit, koska käyttäessäni pidemmän aikaa konetta ylikellotettuna kone vain lakkasi yllättäen toimimasta ja jouduin tovin odottelemaan, että muistit suostuivat jälleen toimimaan. Ne olivat aivan järkyttävän kuumia, mutta säilyivät onneksi ehjinä rasituksestaan.

Aikanaan ostin myös ylikellotusta kestäviä osia, vaikka en ajatellut mitään kummempia ylikellotuksia edes tehdä. Nyt sitten viimein olen hankkimassa riittävän tuen kunnon ylikellottamiselle. Tämä ratkaisu toivottavasti riittää siihen, että saan muutaman hassun vuoden lisää käyttöikää tälle koneelle.

Agility 3 toimii!

Siskoni tuli käymään ja totesi retrokoneeni hidastelevan oudosti: selain saattoi pätkiä, mutta isotkin videot toimivat täysin moitteetta. Tämä järjestelmän outous johtuu aika pitkälle siitä, että retrokoneeni prosessori on yksiytiminen, mutta koneen näytönohjain puolestaan on vauhdikkaampaa laatua. Koska siskoni oli vierailulla useammankin päivän, niin päätin laittaa uudemman läppärini käyttökuntoon. Ja tämä tarkoitti sitä, että minun tarvitsi saada Agility 3 toimintaan.

Ensitöikseni lähdin katsomaan firmwarepäivityksiä, ja sellainen oli kuin olikin vihdoin tullut. Latasin, koetin päivittää, yritin asentaa Windowsin koneeseen, ei onnistunut. Siirryin foorumin puolelle ja tutkailin viestejä, ja sieltä vihdoin bongasin erittäin arvokkaan viestin: Where we are with Vertex 3 / Agility 3 / Solid 3 drivers. Tästä tärkein tieto minulle oli Agility 3:n toiminta silloin kun hotpluggaus on käytössä. Valitettavasti Abit AB9 Pro:n BIOSin viimeisin versio ei anna vaihtoehtoa kyseisen ominaisuuden kytkemiseksi pois päältä (tai ainakaan en onnistunut asetusta löytämään), joten olin pienessä umpikujassa. Sitten päässäni välähti ajatus käyttää jompaakumpaa toisista SATA-piireistä, kyseisellä emolla kun on kolme eri vaihtoehtoa. Sitten törmäsin ongelmaan: Windowsin OCZ Toolbox ei tue toissijaisia SATA-piirejä. Hetken ajattelun jälkeen päädyin sitten asentamaan Ubuntun, koska Live CD:tä en pystynyt polttamaan levyjen puutteessa. Oli ehkä hieman kovaa asentaa kokonainen käyttis odotuksineen kaikkineen yhden komentoriviltä suoritettavan ohjelman ajamiseksi, mutta Ubuntun alla OCZ:n ohjelma toimi ja sain ajettua firmwarepäivityksen vihdoin hotpluggauksettoman SATA-väylän läpi.

Tämän jälkeen nollasin läppärin BIOSin yksinkertaisesti palauttamalla tehdasasetukset. Tai no, kokeilin asentaa Windowsia, mutta se jämähti kuten aiemminkin, joten BIOSin nollaus todellakin oli pakollinen vaihe. Tämän jälkeen Windows vihdoin pääsi asennuksessaan tiedostojen purkamisvaiheen lävitse ilman virheitä. Tämän lisäksi Agility 3 ei vaikuttanut hidastelevan erityisemmin, ja siskoni ei valittanut koneen toimivuudesta. Eli ei jumituksia, homma pelitti kuten pitikin.

OCZ:lla on edelleen kovasti töitä edessä sen eteen, että saavat uudet nopeat SSD:t toimimaan kaikissa olosuhteissa. Minulla Agility 3 on tuohon läppäriin sinänsä varsin tarpeeton, ostin sen vain koska hinta oli samaa tasoa Vertex 2:n kanssa, jolloin hankintaan jäi myös hieman tulevaisuuden varaa. En kuitenkaan edelleenkään ole aikeissa hankkia uutta konetta, jossa olisi nopeampi SATA III -väylä.

Agility 3 petti sittenkin

Ei kestänyt iloa OCZ Agility 3:n kanssa pitkään AB9 Pro:n kanssa. Pari ensimmäistä päivää SSD toimi ongelmitta. Ainoastaan varmuuskopioinnin alkaessa tapahtui jumitus, mutta sekin meni itsekseen ohitse. Sitten vain muutama tunti sen jälkeen kun olin täällä ehtinyt iloita SSD:n toiminnasta, niin tapahtui ensimmäinen jumitus. Tässä kokeilin sitten korjata ongelman käyttämällä virrat irti ja laitoin takaisin. Kappas kummaa, ongelma korjaantui. Tietoakaan ei kadonnut. Intelin SATA-väylä toimii siis huomattavasti JMicronin vastaavaa paremmin. Kokeilin myös samalla emolevyllä olevaa JMicronin väylää, mutta siinä SSD:n ollessa kiinni virtojen irroittaminen käynnisti koneen uudelleen. Intelin virheensieto siis huomattavasti parempi. Palasin takaisin vielä pariksi päiväksi Inteliin, kunnes nyt sitten vihdoin jaksoin kaivaa taas esille EaseUS Partition Masterin ja Vertex 2:n.

Parasta tämmöisessä ”ylimääräisessä” puuhaamisessa on se, että tulee järkeiltyä tiedostojensa kanssa. Sain vihdoin aikaiseksi keskittää lähes kaikki omat tiedostot yhdelle levylle ja laitettua varmuuskopion myös järkevästi jättämään videot välistä. Kaikki on lajiteltuna helposti ja löydettävästi. Windows 7:n kirjastotoiminto auttaa löydettävyydessä, eikä tiedostoja tarvitse kopioida järjestelmälevylle. SSD:n kanssa onkin parempi pitää kaikki ohjelmia ja käyttöjärjestelmää lukuunottamatta perinteisillä kovalevyillä.

Olen alkanut suunnitella kahden 2 Tt kovalevyn hankintaa, joka kustantaisi vajaa 150 euroa. Nämä saisivat toimia RAID 1:ssä, turvaten tiedostojen tallennuksen ja pitäen huolta varmuuskopioinnista automaattisesti.

Kun BIOS olikin vanha

Tein ystäväni kanssa ”pienen” vaihdon: koneiden emolevyt päikseen. Ideana vaihdossa oli lähinnä se, että hän saa helpomman ylikellotuksen, sekä mahdollisuuden DDR3-muistille, jonka ostaminen tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin DDR2:n. Nopeuskin on parempi. Minulla taas oli jo ennestään neljä kampaa tarjoten yhteensä 8 Gt muistia, enkä todellakaan ollut aikeissa vaihtaa niitä DDR3:ksi. Kaiken lisäksi muistini ovat Kingstonin HyperX:iä, jotka kestävät varsin kelvollisesti ylikellottamista. Näiden seikkojen lisäksi takaraivossani painoi se fakta, ettei OCZ Agility 3 toiminut emolevyni kanssa.

Alkuperäinen emolevyni oli ASRock P45TS (Intel P45 -piirisarja, ICH10), jossa oli Intel Core 2 Duo E7400 @ 2.8 GHz maltillisesti ylikellotettuna 3 GHz sekä mainittu 8 Gt Kingstonin HyperX:iä. BIOS viimeisin versio.

Ystäväni emo oli Abit AB9 Pro (Intel P965 -piirisarja, ICH8), jossa Intel Core 2 Duo E4300 @ 1.8 GHz maltillisesti ylikellotettuna 2 GHz sekä kaksi Kinstonin 1 Gt = 2 Gt Value -muistikampaa. BIOS alkuperäinen versio.

Aloitin projektin siirtämällä ASRockin ystäväni koneeseen. Sinänsä yksinkertainen vaihtoruljanssi, ja Windows 7 käynnistyi varsin mallikkaasti vaihdon jälkeen ilman suuria ihmeellisyyksiä. Ennen vaihtoa olin käynyt vaihtamassa SATA-väylän AHCI-moodista IDE-moodiin, muutenhan Windows ei olisi suostunut käynnistymään.

Asiat muuttuivatkin mielenkiintoisiksi siinä vaiheessa, kun aloin kasata omaa konettani. Abit AB9 Pro on siitä mukava emolevy, että se kertoo POST-numeron, joka helpottaa valtavasti vian selvittämistä. Se jymähti ensimmäisellä käynnistyksellä arvoon C1, joka tarkoittaa muistien tarkistusta. Vaihdoin muistit, ei muutosta. Päätin vaihtaa prosessorin ja tämän jälkeen pääsin hieman taas eteenpäin. Seuraavaksi sain (muistaakseni) koodin 86, josta pääsi eteenpäin ainoastaan nollaamalla BIOSin. Tämän jälkeen sain jo boottilogon ruudulle asti, mutta emolevyllä paloi koodi 75. Tämä tarkoittaa kaikkien IDE-laitteiden ym. tunnistamista. Ratkaisuna oli vain yksinkertaisesti olla kärsivällinen ja odottaa. Vihdoinkin pääsi BIOSiin asti korjaamaan asetukset! Laitoin AHCI:n päälle, boottasin ja…

… tulee suomenkielinen valitus, ettei käyttöjärjestelmää voi käynnistää. Koetan käyttää levyä eri SATA-porteissa, onhan Abitissa 9 eri porttia, tosin senaikaisella BIOSin versiolla 15 vain Intelin alaiset 6 kpl sai AHCI-moodiin. Ei pelastusta tästä. Sen kummemmin ajattelematta päätin asentaa Windowsin uusiksi. OCZ Vertex 2:lla oli juuri ja juuri riittävästi vapaata tilaa uutta Windows 7:n asennusta varten, joten sinne vain menemään. Vaihdoin myös omat muistit takaisin ja ne toimivat ookoo. Kun Windows oli asentunut, törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön: resurssienhallinnan kaikki kuvakkeet olivat ruksattavia ja valikot avautuivat siten, että ne painottuivat vasemmalle. Ruksaamisongelmalle löytyi ratkaisu kansion asetuksista, jossa piti käydä poistamassa ruksi kohdasta valitse kohteet valintaruuduilla. Valikot taas sai korjattua Lehtiö PC -asetuksista Muu-välilehdeltä vaihtamalla oikeakätisyyden vasenkätisyydeksi. Tämä ongelma johtui siis siitä, että Windowsin asennuksen aikana minulla oli Trustin piirtopöytä kiinni koneessa. Tähänkin sai jonkin vartin tuhlattua aikaa, että löysi netistä vastauksen 🙂

Kaikki ei kuitenkaan uudessa Windows-asennuksessa ollut kunnossa. Ensinnäkin Vertex 2:n nopeus oli outoa luokkaa. Siksitoisekseen yrittäessäni siirtää 300 000 aiemman asennuksen tiedostoa toiselle levylle talteen jämähti siirto täysin 150 000 tiedoston kohdalla. Se ei vain enää yksinkertaisesti jatkanut siitä yhtään sen enempää eteenpäin. Kolmas häiritsevä seikka oli koneen alkukäynnistyksen verkkaus: AHCIn ollessa päällä Intelin SATA-tunnistus mateli kauheasti, kesti jotain 15 sekunnin luokkaa päästä siitä kohdasta läpi. Tämä sai minut pohtimaan BIOSia ja sen päivittämistä. Abitin sivuilta selvisikin, että uusin BIOSin versio oli 22, eli huomattavasti myöhempi kuin minulla ollut versio 15. Viimeisimmissä versioissa oli keskitytty erityisesti AHCI-ongelmien korjaamiseen. Jos siis olisin ollut järkevä, ajatteleva tai tietoinen etukäteen, minun ei olisi todennäköisesti tarvinnut kertaakaan asentaa Windowsia uudelleen jos vain olisin päivittänyt BIOSin ensin!

BIOSin päivittäminen oli oma seikkailunsa. Ensinnäkään ainakaan version 15 BIOS ei suostunut käynnistymään CompactFlash-muistikortilta. Tämä vei minulta valmiin DOS-bootin käyttömahdollisuuden pois. Täten jouduin seikkailemaan Abitin sivuilla, mikä ei ollut erityisen helppoa, koska Euroopan latauspalvelin ei ole toiminut ties kuinka pitkään aikaan kun taas Yhdysvaltain ja Aasian palvelimet palauttavat lataustiedostot usein 0 tavun kokoisena, tehden latauksista vaikeampia kuin niiden tarvitsisi olla. Onnistuin onneksi löytämään puolivahingossa Abitin julkisen lataushakemiston, jonka kautta kaikki tarpeelliset tiedostot löytyivät ja siten sain ladattua mm. FlashMenun Utilities-hakemistosta. Näin siis sain päivitettyä BIOSin Windowsista käsin. Ja pakko sanoa, päivityksen jälkeen BIOS on ollut paljon järkevämpi, Intelin alkuruutu katosi kokonaan ja sen sijaan SATA-levyt tunnistuvat heti ja näkyvät kaiken lisäksi SATA:na ihan BIOSissa. Aiemmin kaikki SATA:t näkyivät SCSI:nä.

Tämän jälkeen tein vielä yrityksiä saada siirrettyä tiedostot, mutta ei onnistunut, joten tein sitten kovan ratkaisun ja otin läppäristä OCZ Agility 3:n takaisin pöytäkoneen palvelukseen. Vekslasin sen tehdasasetuksille. Vielä kertaalleen siis Windowsin asennus uusiksi ja tällä erää vähemmin ongelmin. Pääsin turvallisesti jopa niin pitkälle, että mulkkasin ylikellotusta. Lopputulos on ollut hieno: E4300 @ 1.8 GHz pyörii nyt vakaasti huikealla 2880 MHz nopeudella, bus speed on 320 MHz ja rated FSB 1280 MHz. Käytännössä siis vaikka prosessori vaihtui E7400 @ 2.8 GHz huomattavasti heikommaksi E4300:ksi, niin suorituskyvyssä ei ole tapahtunut laskua emolevyn ja prosessorin vaihtumisesta huolimatta! Tuulettimena E4300:n päällä on vieläpä E7400 mukana tullut pienehkö tuuletin, E4300:n alkuperäinen on huomattavasti isompi. Tämän lisäksi pääsin eroon JMicronin SATA-väylistä, mikä tarkoittaa sitä, että saan nyt vihdoin täyden hyödyn irti SATA 2 (eli 3 Gb/s) -väylästä. JMicronin piirit kun ovat Intelin vastaavia hitaampia. Ystävälläni ei ole varaa hankkia SSD:tä, joten hänelle JMicronin heikommalla suorituskyvyllä ei ole väliä, kovalevyt kun eivät pääse SATA 2:n rajoille.

Tähän mennessä olen kertaalleen törmännyt siihen ongelmaan, että kone ei reagoinut hetkeen. Tämä kuitenkin tapahtui silloin kun kytkin Windowsin varmuuskopioinnin toimintaan, joten en ole vielä varma siitä, onko Agility 3:n kanssa edelleen olemassa se samainen jumitus/sininen ruutu -ongelma. Ainakaan toistaiseksi en ole vakausongelmista kärsinyt. Kaikenkaikkiaan vaihto on lopputulokseltaan onnistunut: minä sain nopeamman SATA-väylän ja vähän vaikeammin toimivan ja varovaisuutta vaativan ylikellotuksen, ystäväni sai DDR3-kykyisen emolevyn ja lähtökohtaisesti nopeamman prosessorin, ja sitä kautta mahdollisuuden helpompaan ylikellotukseen kunhan DDR3-muistia kykenee ostamaan. Itse taas voin halutessani ostaa koneeseen jykevämmän prosessorituulettimen ja ehkä jopa jonkin muistijäähdytysratkaisun, joiden avulla saisin ylikellotettua E4300:a vielä lisää. Toisaalta. Minulla ei ole sille sinänsä tarvetta. Se on vain yksi mahdollisuus lisää nörtin kyltymättömään tiedon- ja kokeilunhaluun.

OCZ Agility 3, Blue Screen of Death ja firmware-päivitys

Joskus asiat eivät vain ota toimiakseen. Tällä erää olen päässyt seikkailemaan Agility 3:n ihanassa maailmassa! Kuten tiedossa alkaa omistajilla olla, eivät Vertex 3 ja Agility 3 ole olleet kaikilla aivan ongelmattomia. Omalle kohdalleni sattui ongelmia Agility 3:n ja ASRock P45TS:n välillä: koneeni on vain yksinkertaisesti lakannut toimimasta normaalisti, kunnes kuoleman sininen ruutu on iskenyt naamalle. Esimerkiksi Ctrl Alt Delete ei ole auttanut mitään, ruutu on vain jämähtänyt mustaksi, koska lukeminen SSD:ltä ei syystä tai toisesta ole onnistunut.

Ratkaisuna tähän kaikkeen on yksinkertaisesti päivittää OCZ Toolkitin avulla firmware versiosta 2.06 versioon 2.09 – ja tässä kohtaa voi saman tien todeta, että helpommin sanottu kuin tehty! Agility 3 on järjestelmälevyni, eikä Toolkit suostu päivittämään firmwarea tässä nimenomaisessa tapauksessa. Kakkosvaihtoehtoni tämmöisessä tilanteessa on käyttää Buffalon ulkoisesta kovalevystä napsimaani SATA USB-sovitinta. Harmi vain, että Agility 3 ei kyseisen laitteen kanssa toimi ollenkaan! Tässä kohtaa tilanteeni muuttuu hyvin vaikeaksi, sillä muut SATA-koneeni ovat läppäreitä, joihin on sattuneesta syystä hieman vaikea sovittaa toista kovalevyä.

Täten vaihtoehdokseni jäi tehdä tilaa yhdelle pöytäkoneen kovalevyistä ja asentaa sinne Windows XP. Eli asensin Windowsin vain sen takia, että saisin päivitettyä Agility 3:n firmwaren! Tarinani ei suinkaan pääty vielä tähän. Asennettuani Windows XP:n törmäsin ongelmaan, että vaikka verkkokortin ajurit löytyivät, väitti kone kivenkovaan, ettei verkkokaapelia ole yhdistetty. Siispä ei nettiä. No, ajattelin että eipä tämän pitäisi haitata. Laitoin toisella koneella OCZ Toolboxin muistitikulle ja pönttäsin sitten sen pöytäkoneeseen kiinni. Ohjelma käyntiin. Tunnistaa levyn. Painan päivitysnappulaa. Valittaa ettei voi ladata netistä.

Mikä idea on tehdä ladattava päivitysohjelma, jolla ei voi päivittää kovalevyn firmwarea ilman nettiyhteyttä?

Vielä parempi tilanne oli sen jälkeen kun sain verkkokortin ajurit asennettua. Kun painoin download-nappulaa, jämähti kone siihen kohtaan kokonaan. Miten vaikeaa voi olla yhden firmwaren päivittäminen? Siispä tarvitsi selvittää ongelmaa lisää. En ollut vielä asentanut aivan kaikkia koneen ajureita, joten latasin nVidian sivuilta GeForcelle ajurit. Ei apua, jämähti edelleen. Siispä seuraavaksi vaihtoehdoksi tuli… jaahas. Windowsin päivitykset! Eihän niitä olekaan kuin reilu 100, ja lisäksi Service Pack 3 on asentamatta. Yksinkertaisesta pienestä toimenpiteestä on tullut yllättävän paljon aikaa tuhlaava prosessi. Ja kaikki vain sen takia, ettei käyttöjärjestelmälevyn firmwarea voi päivittää suoraan.

Tämä litanja päättyy siihen, että en ole vielä keksinyt, kuinka saan suoritettua firmwaren päivityksen niillä laitteilla, jotka minulla on käytettävissä.

Päivitys!

Korjasin ongelmalla kopioimalla Vertex 2:n sisällön vanhalle 160 Gt SATA-kovalevylle ja puolestaan kopioimalla Agility 3:n sisällön Vertex 2:n sisuksiin. EASEUS Partition Master oli oiva työkalu kopiointiin. Nyt sain sitten Agility 3:n firmwaren päivitettyä, mutta kun koetan asentaa läppärini Vistan siihen, niin ainakin ensimmäinen asennuskerta jäi haaveeksi. Kone jämähti asennuksen viimeistelyvaiheessa. Lisää nörttipojan seikkailuja luvassa myöhemmin!

Windows XP:n optimointi SSD:tä ajatellen

Kirjoitusnopeus oli pitkään SSD-massamuistien murheenkryyni. Vasta uudemmat SandForce-ohjaimella varustetut SSD:t ovat kyenneet tuomaan kirjoitusnopeuden samalle tasolle lukunopeuden kanssa. Siispä monet Windows XP:n optimointia koskevat toimet liittyvät kirjoitustarpeen vähentämiseen. Lukunopeus taas on seikka, jolla SSD:t pyyhkivät perinteisillä kovalevyillä lattiaa. Eritoten pienet lukemiset sieltä täältä. Kovalevyllä se vaatii aina lukupään uudelleenasettelua. SSD:t taas perustuvat Flash-muistiin, jossa minkä tahansa muistipaikan lukeminen on yhtä nopeaa, eikä muistipaikasta toiseen vaihtamisessa ole minkäänlaista erityistä viivettä.

Näiden seuraavien temppujen varsinaista vaikutusta en ole mitannut. Sen sijaan tieto toimivuudesta perustuu käyttökokemuksiin, joita toiset vastaavankaltaisten SSD-massamuistien omistajat ovat antaneet OCZ Technologyn keskustelualueella. Tämän artikkelin olen kirjoittanut ensisijaisesti Asus Eee PC 901:n näkökulmasta, mutta vinkit toimivat muissakin SSD:tä käyttävissä XP-koneissa.
Continue reading

Asus Eee PC 901 ja SSD:t

Olen aina pitänyt tietokoneiden kanssa värkkäämisestä. Yksi mielenkiintoisimpia osa-alueita on suorituskyvyn parantaminen. Varsin poikkeuksetta kaikki käytössäni olevat koneet ovat varsin vikkeliä suhteutettuna koneiden tehoihin.

Suorituskyvyn aikaansaamiseen on muutama perusasia, jotka ovat pitäneet paikkansa jo monia vuosia. Tärkeitä seikkoja ovat mm. muistin määrä, se että näytönohjaimella on oma muistinsa ja käyttöjärjestelmän käynnistymisen yhteydessä avautuvien ohjelmien määrän pitäminen minimaalisena. Nyt haluan kuitenkin erityisesti keskittyä SSD:hen, joka on varsin uutta tietokonemaailmassa.

Miniläppärin ihmeellisyyksiä

Alkuvuodesta 2009 ostin Prismasta sikäläisen viimeisen kappaleen Asus Eee PC 901:tä, mallikappaleen sai 50 euron alennuksella, ja sehän meikäläiselle kelpasi. Käyttöjärjestelmänä koneessa oli Windows XP ja koneessa on kaksi Mini PCI-e -liittimellä emolevylle liitettyä SSD-massamuistia (tekee mieli kutsua SSD-levyiksi, mutta levyjähän ne eivät ole). Paikat ovat IDE-väyläisiä, eli maksiminopeus on rajoittunut noin 100 Mt/s. Koneen uusin BIOS tukee kuitenkin myös 70 mm Mini PCIe -liitännäisiä SSD-massamuisteja (näyttää mSATA:lta, mutta ei ole mSATA!).

IDE1-väylässä on 50 mm kokoinen 4 Gt Phison-ohjaimella varustettu SSD. Tämä on koneen alkuperäisistä SSD-massamuisteista nopeampi. Tämän vaihtaminen on varsin kinkkistä, sillä käytännössä koko kone täytyy repiä auki. IDE2-väylässä on 8 Gt niinikään Phison-ohjaimella varustettu SSD, mutta kooltaan se on 70 mm. Tämä on paljon helpompi vaihtaa, sillä kun koneen pohjaluukun avaa, on kortti heti näkyvillä vasemmassa laidassa.

Aloin kuitenkin ensin tutkia vaihtoehtoja vanhojen SSD-massamuistien nopeuden parantamiseen. Yksi olennaisimpia seikkoja oli se, että kone oli ollut käytössä jo kaksi vuotta ja että koneessa oli Windows XP, jossa ei ole minkäänlaista erityistä tukea SSD-massamuistille. Sen sijaan lähes kaikki on optimoitu perinteisiä kovalevyjä ajatellen. Esimerkiksi koneen käynnistymistä nopeuttava Prefetch-toiminto on SSD:lle jopa hidastava tekijä! Voit lukea artikkelin Windows XP:n SSD-optimoinnista, jonka erittelin pois tästä artikkelin kasvaessa massiivisen pitkäksi. Continue reading