Aihearkisto: Windows 7

Amilo A1667G (Uniwill P50CA) + Windows 7

Note: click for English language version!

Suomenkielinen pohjustus

Tällä koneella on varsin mielenkiintoinen ongelma. Se sisältää AMD Turion 64 Mobile MT-32 -prosessorin, joka toimii vaivatta juuri kuten sen pitääkin Windows XP:n alaisuudessa, hyppelehtien 800 MHz ja 1800 MHz välillä tarpeen mukaan. Windows 7 on taas aivan oma tarinansa! Ensinnäkin koneen BIOS tarvitsee päivittää versioon 1.07, jotta asennuksesta tulisi mahdollista. Siksitoisekseen kun Windows on asennettu saa huomata tämän vanhan tehokoneen toimivan aivan järkyttävän hitaasti odotuksiin nähden. Se kun on lukittunut 800 MHz nopeudelle! Tällä nopeudella Windowsin päivitykset asentuvat todella hitaasti, ehkä noin yksi päivitys per kaksi minuuttia.

Ilmeisesti tämä ongelma johtuu jostakin ongelmasta BIOSissa, eikä Windows 7:n mukana tuleva AMD K8 Processor -ajuri kykene ymmärtämään tilannetta. Ratkaisu ongelmaan on varsin vaikea selvittää, mutta tarpeeksi koluttuani sain selville ratkaisun. Ensinnäkin  tiedoston C:\WINDOWS\SYSTEM32\drivers\amdk8.dll tilalle pitää vaihtaa Windows XP:n versio. Toinen tärkeä asia on käyttää ohjelmaa, joka kulkee nimellä RightMark CPU Clock Utility (RMClock).

Continue reading

Samsung Series 5 Ultra 13,3″

Voi nörttihin talipallerot sentään kun on tullut poliittista soopaa viimeisten päivien aikana. Nyt on aika palata juurille ja hekumoida uudenuutukaisen läppärin kanssa. Meni näet ajatukset eilen niin kyrsiintyneiksi, että päätin hommata uuden läppärin korvaamaan kaikki muut läppärini. Jalkoja kuluttavan kivijalkakauppojen koluamisen jälkeen päädyin ostamaan hintaan 839 € (valitettavasti) Prismasta itselleni otsikonmukaisen laitteen, jonka tarkempi mallinumero on NP530U3B-A01SE. Päätin siis samalla olla jaksamatta odottaa ensi viikolle minkään verkkokaupan tuomisia. Sitä kun on joskus kuluttajana tyhmä. Toisaalta kassaneidin kanssa oli ihan kiva höpötellä sen hetken mitä sitä iloa kesti. Asiakaspalvelupoju taas ei ollut ihan yhtä hienoa seuraa, mutta enpä minä asiakkaana olekaan kovin palveltavissa oleva tapaus. Niin jaa, mutta se kone!

  • Intel Core i5 2467M (Intel HD Graphics 3000)
  • 13,3″ heijastamaton näyttö, 1366 x 768 resoluutio
  • 4 Gt DDR3 keskusmuisti (josta osa näytönohjaimelle)
  • 500 Gt ohuempimallinen kovalevy (koneessani edesmenneen Hitachin kovalevylaitoksen vempele)
  • 16 Gt SanDisk iSSD (tai siis SanDisk SSD i100, kuten värkki itsensä esittelee)
  • Painoa 1,6 kg

Minulle suurin myyntivaltti oli pitkä akkukesto, näytön heijastamattomuus, Intelin prosessori ja jossain määrin painokin. Asiat joita vielä oikeastaan jäin kaipaamaan olisi korkeampi resoluutio (minulla kun ei ole tihrustamisongelmia) ja parempilaatuinen näyttö, mutta siinä kohtaa valinta olisi hypännyt erääseen ASUSin valmistamaan ultrabook-koneeseen, jolla on Suomessa hintaa joku 400 € enemmän. Totesin että pitää sitä jotain rotia budjetintuhlauksessa olla.

Ehän mää tehdasasetuksilla jaksa

Ensimmäinen temppu koneen pakkauksesta purkamisen jälkeen oli avata myös itse kone, ottaa 500 Gt kovalevy pois ja pukata tilalle Intelin SSD 300 kokoluokkaa 180 Gt. Meikäpoika ei enää kauheasti kovalevyjä kaipaa. Takaluukun saa auki yhdellä ruuvilla ja tasapäisellä meisselillä käyttäen hieman enemmän voimaa kuin tuntuu kivalta näin ohkaisen vempeleen kanssa. Kovalevy taas on kahdeksan ruuvin takana plus todella helposti rikottavan kaapelin päässä. Siis jos kukaan toinen nakkisormi aikoo mennä tästä kovalevyä vaihtelemaan, niin sitten varmasti otetaan varmasti kiinni jostain ihan muualta kuin tuosta kaapelista, ettei se vaan repeä mistään kohtaan pätkän vertaa. En itse rikkonut, mutta on kokemusta yhdestä vastaavanlaisesta tapauksesta. Mennee särki tosi helposti.

Toinen juttu tuon Intelin SSD:n kanssa on se, että se on paksumpi kuin tuo kovalevy. Tämä onneksi ratkiaa aukomalla SSD ja pistämällä se kovalevyn kehikkoon sillä tavalla, että väliin jää sähköä johtamatonta materiaalia. Näin ei käy sitä vahinkoa, että kehikon metalli pääsee jossain kolhaisussa vähän iskemään SSD:n piireihin ja kalusta tulee entinen. Sähköä johtamatonta pussukkamateriaalia tulee aika usein uuden tekniikan mukana, ja kun moisia olen aina ollut heittämättä pois, niin helposti löytyi kaapista yksi leikkauspöydälle asti.

Ajureita riittää

Windows 7:n mukana tulevat oletusajurit ei ihan riitä. Käytin asentamiseen siis ihan brändäämätöntä peruslevyä, jolloin laitteelle sai hakea ajureita puretussa muodossa kahden gigatavun edestä. Eli aika himskatin paljon. Tuon sivun ajureiden listalta asentelin 64-bittiselle Windows 7:lle tarkoitetut ajurit paitsi ExpressCachen (minulla ei ole kovalevyä, joten en tarvitse) ja TPM:n, koska se ei asentunut. Lyhenne on siis sanoista Trusted Platform Module. Jos ei kelpaa niin ei kelpaa.

Ohjelmistojen suhteen olin nirsompi ja päädyin asentamaan ainoastaan Microsoftin Hotfixit sekä Easy Settings -ohjelmiston, joka on aika välttämätön jos haluaa sitä akkukestoa. Tai no, semivälttämätön. Lähinnä sen avulla saa helposti Bluetoothin pois päältä, joka on ominaisuus jota en käytä. Ohjelma tarjoaa myös joitakin Samsungin brändäämiä toimintoja, kuten mm. FastStartin koneen käynnistymisen nopeuttamiseksi. Kone kyllä käynnistyy SSD:n voimin aika kivan nopeasti muutenkin, mutta eipä tuo haittaa yrittää nopeammin.

Langaton Intel-näyttö kiinnostaisi myös kokeilla, mutta se ei suostunut asentumaan, vaan jämähti aina johonkin virheeseen. Jää jollekin muulle päivälle kokeilla.

Sitten niitä loppuvirsiä

Kone on ihan kivan nopsakka. Samsungin oman ohjelmiston asentamisen jälkeen koneen vauhti hieman hyytyy akkukäytössä, mutta toisaalta sitten sitä akkukestoakin piisaa vähän paremmin. Ja pitää muistaa että näillä tehoilla tuo hyytynytkin vauhti on vilkkaampaa kuin Eee PC 901:llä, tehoero on kuitenkin aikamoisen valtava.

Tässä kohtaa veikkailen koneen oikein passelisti toimivan kulkukumppanina. Kokemusta on tosiaan vasta sen verran mitä olen konetta illalla reilut nelisen tuntia asennellut ja säätänyt oman maun mukaan.

Uusi miniläppäri saapui

Heti piti päästä kokeilemaan. OCZ Nocti saapuu vasta huomenna, mutta tein testiasentelut. Konehan saapui minulle ilman käyttöjärjestelmää, eikä mukana ollut asennuslevyäkään. BIOSin asetukset oli päin honkia, siispä korjasin käynnistymisjärjestykset sun muut oman maun mukaiseksi. Sitten asensin Windowsin ja aloin metsästellä ajureita. Aluksi löysin Acerin tyhjän ajurisivun Googlella ja ihmettelin, sorruin muihin paikkoihin ja onnistuin lataamaan liian vanha ajurit, jotka eivät toimineet koneen kanssa alkuunkaan. Sitten hoksasin mennä Acerin sivuille suoraan ja sieltä vaihe vaiheelta naksutella oikeaan paikkaan, josta löytyivät ne kriittisimmät toimivat ajurit (eli prosessori/piirisarja/näyttis sekä WLAN). Tämän jälkeen kone itse alkoi vaikuttaa ihan ookoolta.

Seuraava tavoite oli saada video pyörimään. Siispä 720p pätkää koneelle ja kokeilemaan. Alku ei ollut kovin hyvä, kuva jäi jälkeen ja pätki välillä, mutta säädettyäni asetukset samanlaisiksi kuin Eee PC:llä, niin sain kuvan pyörimään jouhevasti. En kyllä usko 1080p:n pyörivän kovinkaan kummoisesti, paitsi ehkä YouTube, jota varten piirisarja sitten on mitä ilmeisimmin optimoitu. En usko kauhean monen Blu-raytä käyttävän, mutta tulen kokeilemaan tämänkin.

Viimeisenä asianhaarana sain koneen mukana myös nettitikun, Huawei E160E, jolle tein heti radikaaleja toimenpiteitä. Ensinnäkin firmware päivittyi operaattoririippumattomaksi ja toisekseen metsästin Mobile Partnerin, jonka luoman modeemiyhteyden korvasin MDMA:lle sopivaksi. Sitten pääsikin aika näppärästi nettiin. Pidän MDMA:sta, se on paljon kevyempi ohjelma yhteyden muodostamiseen kuin Mobile Partner, saatika sitten Saunalahden ja Elisan omat tekeleet!

Koneesta on positiivinen maku sinänsä, se täyttää riittävällä tasolla ne puutteet, jotka Eee PC 901:ssä on. Tarkempaa arvostelua saattuu tulla ehdittyäni touhuamaan koneen kanssa enemmän.

Sortuminen uuteen miniläppäriin

Edellisen vuoden kivoista miniläppärin päivittämisistä huolimatta menin sitten sortumaan ja ostin itselleni uuden miniläppärin. Uusi kone on Acer Aspire One 722, jolla on seuraavanlaisia speksejä:

  • AMD Brazos C-60 1 GHz
  • 4 Gt RAM
  • 500 Gt HDD @ 5400 rpm
  • AMD HD 6290 (256 Mt)
  • 11,6″ kiiltäväpintainen näyttö

Jo ennen käyttöönottoa pukkaan sisälle myös OCZ Nocti 60 Gt SSD mSATA-kortin ja asennan Windows 7:n siihen. Sitten vaan kovalevyn virransäästö täysille ja pitäisi saada edes yksi tunti lisää akulle. Sitä tarvinnee, koska 3G-mokkula syö virtaa ihan järkyttäviä määriä. Tällä hetkellä kuitenkin odottelen sekä konetta että SSD:tä, joten en pääse koneella leikkimään vielä toviin.

En vielä tiedä mitä vanhan ASUS Eee PC 901:n kanssa teen: myynkö sen pois vai pidänkö itselläni. Eee PC:llä on kolme parempaa puolta: se on pienempi (8,9″), sillä on mattapintainen näyttö ja akkukesto on tosi kovaa luokkaa. Tietysti koneella on myös tunnearvoa, koska olen jaksanut taistella sen kanssa yli kolme vuotta ja oppinut siinä sivussa tuntemaan koneen oikein hyvin. Ja onhan siinä päivitetty akku, muisti ja nopea SSD. Ja se jaksaa sujuvasti pyörittää Windows 7:ää Aeron kanssa, mikä on sinänsä aika kova temppu vuonna 2008 julkaistulta verrattain edulliselta miniläppäriltä, jonka näytönohjain on tehoiltaan surkea Intelin tekele.

Pöytäkoneen ylikellottelua

Minulta tuossa syksyllä hajosi näytönohjaimesta tuuletin, minkä seurauksena olen käyttänyt alunperin koneen kanssa hankkimaani passiivijäähdytteistä näytönohjainta. Tämä johti ajatukseen hankkia uudemmallekin näytönohjaimelle passiivinen siili hoitamaan jäähdytystarpeet. Ja tämä taas johti siihen, että ostin prosessorille vihdoin tehokkaamman jäähdytysratkaisun sekä myös muisteja varten oman jäähdytysratkaisunsa. Tiedossa on siis radikaalia ylikellottamista kun sisarkatraastaan hitain Intel Core 2 Duo E4300 tulee saamaan hypyn 1,8 GHz vauhdeista jonnekin reippaasti yli 3 GHz. Sen verran mitä netistä olen päntännyt, niin tämän pitäisi olla täysin mahdollista pelkällä ilmajäähdytyksellä. Aiemmin ongelmia on varmasti aiheuttanut ainakin ylikuumenneet muistit, koska käyttäessäni pidemmän aikaa konetta ylikellotettuna kone vain lakkasi yllättäen toimimasta ja jouduin tovin odottelemaan, että muistit suostuivat jälleen toimimaan. Ne olivat aivan järkyttävän kuumia, mutta säilyivät onneksi ehjinä rasituksestaan.

Aikanaan ostin myös ylikellotusta kestäviä osia, vaikka en ajatellut mitään kummempia ylikellotuksia edes tehdä. Nyt sitten viimein olen hankkimassa riittävän tuen kunnon ylikellottamiselle. Tämä ratkaisu toivottavasti riittää siihen, että saan muutaman hassun vuoden lisää käyttöikää tälle koneelle.

Agility 3 toimii!

Siskoni tuli käymään ja totesi retrokoneeni hidastelevan oudosti: selain saattoi pätkiä, mutta isotkin videot toimivat täysin moitteetta. Tämä järjestelmän outous johtuu aika pitkälle siitä, että retrokoneeni prosessori on yksiytiminen, mutta koneen näytönohjain puolestaan on vauhdikkaampaa laatua. Koska siskoni oli vierailulla useammankin päivän, niin päätin laittaa uudemman läppärini käyttökuntoon. Ja tämä tarkoitti sitä, että minun tarvitsi saada Agility 3 toimintaan.

Ensitöikseni lähdin katsomaan firmwarepäivityksiä, ja sellainen oli kuin olikin vihdoin tullut. Latasin, koetin päivittää, yritin asentaa Windowsin koneeseen, ei onnistunut. Siirryin foorumin puolelle ja tutkailin viestejä, ja sieltä vihdoin bongasin erittäin arvokkaan viestin: Where we are with Vertex 3 / Agility 3 / Solid 3 drivers. Tästä tärkein tieto minulle oli Agility 3:n toiminta silloin kun hotpluggaus on käytössä. Valitettavasti Abit AB9 Pro:n BIOSin viimeisin versio ei anna vaihtoehtoa kyseisen ominaisuuden kytkemiseksi pois päältä (tai ainakaan en onnistunut asetusta löytämään), joten olin pienessä umpikujassa. Sitten päässäni välähti ajatus käyttää jompaakumpaa toisista SATA-piireistä, kyseisellä emolla kun on kolme eri vaihtoehtoa. Sitten törmäsin ongelmaan: Windowsin OCZ Toolbox ei tue toissijaisia SATA-piirejä. Hetken ajattelun jälkeen päädyin sitten asentamaan Ubuntun, koska Live CD:tä en pystynyt polttamaan levyjen puutteessa. Oli ehkä hieman kovaa asentaa kokonainen käyttis odotuksineen kaikkineen yhden komentoriviltä suoritettavan ohjelman ajamiseksi, mutta Ubuntun alla OCZ:n ohjelma toimi ja sain ajettua firmwarepäivityksen vihdoin hotpluggauksettoman SATA-väylän läpi.

Tämän jälkeen nollasin läppärin BIOSin yksinkertaisesti palauttamalla tehdasasetukset. Tai no, kokeilin asentaa Windowsia, mutta se jämähti kuten aiemminkin, joten BIOSin nollaus todellakin oli pakollinen vaihe. Tämän jälkeen Windows vihdoin pääsi asennuksessaan tiedostojen purkamisvaiheen lävitse ilman virheitä. Tämän lisäksi Agility 3 ei vaikuttanut hidastelevan erityisemmin, ja siskoni ei valittanut koneen toimivuudesta. Eli ei jumituksia, homma pelitti kuten pitikin.

OCZ:lla on edelleen kovasti töitä edessä sen eteen, että saavat uudet nopeat SSD:t toimimaan kaikissa olosuhteissa. Minulla Agility 3 on tuohon läppäriin sinänsä varsin tarpeeton, ostin sen vain koska hinta oli samaa tasoa Vertex 2:n kanssa, jolloin hankintaan jäi myös hieman tulevaisuuden varaa. En kuitenkaan edelleenkään ole aikeissa hankkia uutta konetta, jossa olisi nopeampi SATA III -väylä.

Agility 3 petti sittenkin

Ei kestänyt iloa OCZ Agility 3:n kanssa pitkään AB9 Pro:n kanssa. Pari ensimmäistä päivää SSD toimi ongelmitta. Ainoastaan varmuuskopioinnin alkaessa tapahtui jumitus, mutta sekin meni itsekseen ohitse. Sitten vain muutama tunti sen jälkeen kun olin täällä ehtinyt iloita SSD:n toiminnasta, niin tapahtui ensimmäinen jumitus. Tässä kokeilin sitten korjata ongelman käyttämällä virrat irti ja laitoin takaisin. Kappas kummaa, ongelma korjaantui. Tietoakaan ei kadonnut. Intelin SATA-väylä toimii siis huomattavasti JMicronin vastaavaa paremmin. Kokeilin myös samalla emolevyllä olevaa JMicronin väylää, mutta siinä SSD:n ollessa kiinni virtojen irroittaminen käynnisti koneen uudelleen. Intelin virheensieto siis huomattavasti parempi. Palasin takaisin vielä pariksi päiväksi Inteliin, kunnes nyt sitten vihdoin jaksoin kaivaa taas esille EaseUS Partition Masterin ja Vertex 2:n.

Parasta tämmöisessä ”ylimääräisessä” puuhaamisessa on se, että tulee järkeiltyä tiedostojensa kanssa. Sain vihdoin aikaiseksi keskittää lähes kaikki omat tiedostot yhdelle levylle ja laitettua varmuuskopion myös järkevästi jättämään videot välistä. Kaikki on lajiteltuna helposti ja löydettävästi. Windows 7:n kirjastotoiminto auttaa löydettävyydessä, eikä tiedostoja tarvitse kopioida järjestelmälevylle. SSD:n kanssa onkin parempi pitää kaikki ohjelmia ja käyttöjärjestelmää lukuunottamatta perinteisillä kovalevyillä.

Olen alkanut suunnitella kahden 2 Tt kovalevyn hankintaa, joka kustantaisi vajaa 150 euroa. Nämä saisivat toimia RAID 1:ssä, turvaten tiedostojen tallennuksen ja pitäen huolta varmuuskopioinnista automaattisesti.

Eee PC ja 14 tuntia

Tuossa taannoin tilasin Huvipisteestä EeePC:lle 10400 mAh akun ja PSonen muistikortin. Kumpaakaan en saanut. Sen sijaan sain varsin kolhon näköisen 13000 mAh akun ja toimitusaika venähti aika pitkäksi, laitoin pientä ”muistutusmeiliä” ma ja ke, joista ensimmäiseen tuli vastaukseksi ”lähtee tänään” ja veikkaan paketin oikeasti lähteneen vasta keskiviikkoisen viestini jälkeen (johon ei tullut vastausta). Pakettikortti kun saapui vasta viime perjantaina ja pystyin hakemaan postista maanantaina, koska minulla oli vain noin tunnin väliaika jona olisin perjantaina ehtinyt paketin hakea. Täkäläinen posti kun menee jo kuudelta kiinni kesällä. Ottaen siis huomioon että tein tilauksen 5.7. ja maksoin sen saman tien, kesti paketin saapumisessa perille julmettoman kauan, eikä sisältökään ollut täysin mitä tilasin. Se kuitenkin menettelee, enkä jaksa taistella palvelua paikasta/henkilöltä, joka panostaa selvästi pelkästään alhaiseen hintaan eikä palvelun laatuun. Huvipiste on palvelultaan selkeästi surkein paikka, josta olen koskaan tilannut mitään. Hinnoiltaan hankinnat jäivät kuitenkin varsin ookoolle tasolle. Voi kuitenkin olla, että hankin seuraavaksi suosiolla Mugenin akun kun uutta akkua tarvitsen.

Onneksi saamani akku vaikuttaa näin alkuvaiheessa oikein passelilta. Annoin sen ladata kaikessa rauhassa täyteen ja pistin koneen päälle vasta reilun kahdeksan tunnin latauksen jälkeen. Tämän jälkeen säädin EeePC 901:n täydelle kirkkaudelle (käyttäen EeeCtl, en funktionäppäimistä!), Super Hybrid Enginestä Super-moodin, laitoin tuulettimen 100% (jälleen EeeCtl) ja tökkäsin Huawein 3G USB-nettitikun kiinni ja pistin Mobile Partnerilla yhteyden päälle. Tämän lisäksi pidän miniläppärissäni aina näytön päällä, eli minulla ei ole näytönsäästäjää tai automaattisammutusta, eikä SSD myöskään mene koskaan pois päältä. Webkamera, langaton verkko ja Bluetooth olivat myös pois päältä. Tällä tavoin pitäen konetta päällä 13000 mAh:n akkukesto ensimmäisellä tyhjennyskerralla oli noin 6 – 7 tuntia.

Viime yönä tein toisen purkauksen täysin toisenlaisilla asetuksilla. Asetin tuuletinkäytännön normaaliksi, laitoin Power Saving -moodin käyttöön ja näytön kirkkauden minimiin funktionäppäimellä. Otin myös nettitikun irti. Kello oli noin 18 illalla kun irroitin koneen latauksesta ja laitoin kannen kiinni. Koneeni ei sammu kun kannen laittaa kiinni. Yksi typerimpiä oletuksena päällä olevia ominaisuuksia, mikäli minulta kysytään! Heräsin aamulla kello 7 jäljistä ja tarkistin koneen tilanteen. Akkua oli Windowsin mukaan 14% jäljellä 13 tunnin päälläolon jälkeen! Annoin akun kulua 10% kieppeille ja kytkin lataukseen. Tuntien omat koneenkäyttötapani uusi tulee akku helposti kestämään käyttöä kaksi päivää lataamatta sitä välissä. Tulen myös kiinnittämään aiempaa huomattavasti enemmän huomiota siihen, miten akkua käytän. Ainakin säännöllisestä käytöstä saan pidettyä huolta. Näiden kestojen lisäksi pitää myös muistaa huomioida se seikka, ettei akku vielä kahdella täyslatauksella saavuta täyttä kapasiteettiaan, vaan se on edessä vasta lähitulevaisuudessa. Tai näin ainakin olen netistä tutkailemalla ymmärtänyt.

Yksi mielenkiintoinen ongelma kuitenkin ilmaantui. Windows 7 väittää uudesta akusta, että ”harkitse uuden akun hankintaa” (consider replacing your battery). Tätä ilmoitusta sain alunperin koneen alkuperäisellä 6600 mAh akulla, joka tosiaan on varsin heikossa tilassa, pudottaa noin 85% tasosta nopeasti 7% ja tämän jälkeen akussa riittää vielä voimaa pitää konetta päällä parisen tuntia. En ole vielä keksinyt, kuinka pääsisin kriittisen varaustason 5% kiinteästä sammutuspakotuksesta eroon, aina kun yritän pudottaa sen pois käytöstä, hyppää tilalle 5% lukema. Tämä vaikeuttaa kalibrointia, jota nyt yritän tehdä – aiemmat ”vedä tyhjäksi ja lataa käynnistämättä konetta” -vinkit eivät ole toimineet.

Näinpä kokeilen mielenkiinnosta Battery Doubler -ohjelmaa, josta löytyy Battery recalibration wizard. Ohjeiden puutteessa en vielä oikein tiedä miten tämän velhon kanssa pitäisi toimia, mutta tähän mennessä ainakaan se ei ole onnistunut ilman virtajohtoa toimimaan täysin halutulla (tai odotetulla) tavalla. Nyt koetan käyttää sitä toisella tavalla ja annan akun latautua täysin tyhjästä täysille ja jätän sen jälkeen virtakaapelin kiinni ja odottelen, lakkaako tuo kalibrointivelho koskaan toimimasta. Yksi edistysaskel on kuitenkin näyttänyt tulleen: akkua ladatessa ei ole ainakaan vielä tapahtunut yllättävää hypähdystä, vaan Windowsin ilmoittama prosenttimäärä on verkkaisesti hivuttautunut ylöspäin. Ainakin edellisellä latauksella se näytti jumittavan 16%, kunnes yllättäen hyppäsi jonnekin 90% tienoille. Toisaalta en seurannut silmä kovana tilannetta, mutta kovin lyhyessä ajassa tapahtui valtaosa prosenttimääräisestä kasvusta. Hyvä puoli on kuitenkin se, että kaikesta huolimatta koneen alkuperäinen akku käy edelleen hätävaravoimasta.

Koetan muistaa joskus hamaassa tulevaisuudessa palata astialle ja kertoa, mikä akun tilanne on.

Kun BIOS olikin vanha

Tein ystäväni kanssa ”pienen” vaihdon: koneiden emolevyt päikseen. Ideana vaihdossa oli lähinnä se, että hän saa helpomman ylikellotuksen, sekä mahdollisuuden DDR3-muistille, jonka ostaminen tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin DDR2:n. Nopeuskin on parempi. Minulla taas oli jo ennestään neljä kampaa tarjoten yhteensä 8 Gt muistia, enkä todellakaan ollut aikeissa vaihtaa niitä DDR3:ksi. Kaiken lisäksi muistini ovat Kingstonin HyperX:iä, jotka kestävät varsin kelvollisesti ylikellottamista. Näiden seikkojen lisäksi takaraivossani painoi se fakta, ettei OCZ Agility 3 toiminut emolevyni kanssa.

Alkuperäinen emolevyni oli ASRock P45TS (Intel P45 -piirisarja, ICH10), jossa oli Intel Core 2 Duo E7400 @ 2.8 GHz maltillisesti ylikellotettuna 3 GHz sekä mainittu 8 Gt Kingstonin HyperX:iä. BIOS viimeisin versio.

Ystäväni emo oli Abit AB9 Pro (Intel P965 -piirisarja, ICH8), jossa Intel Core 2 Duo E4300 @ 1.8 GHz maltillisesti ylikellotettuna 2 GHz sekä kaksi Kinstonin 1 Gt = 2 Gt Value -muistikampaa. BIOS alkuperäinen versio.

Aloitin projektin siirtämällä ASRockin ystäväni koneeseen. Sinänsä yksinkertainen vaihtoruljanssi, ja Windows 7 käynnistyi varsin mallikkaasti vaihdon jälkeen ilman suuria ihmeellisyyksiä. Ennen vaihtoa olin käynyt vaihtamassa SATA-väylän AHCI-moodista IDE-moodiin, muutenhan Windows ei olisi suostunut käynnistymään.

Asiat muuttuivatkin mielenkiintoisiksi siinä vaiheessa, kun aloin kasata omaa konettani. Abit AB9 Pro on siitä mukava emolevy, että se kertoo POST-numeron, joka helpottaa valtavasti vian selvittämistä. Se jymähti ensimmäisellä käynnistyksellä arvoon C1, joka tarkoittaa muistien tarkistusta. Vaihdoin muistit, ei muutosta. Päätin vaihtaa prosessorin ja tämän jälkeen pääsin hieman taas eteenpäin. Seuraavaksi sain (muistaakseni) koodin 86, josta pääsi eteenpäin ainoastaan nollaamalla BIOSin. Tämän jälkeen sain jo boottilogon ruudulle asti, mutta emolevyllä paloi koodi 75. Tämä tarkoittaa kaikkien IDE-laitteiden ym. tunnistamista. Ratkaisuna oli vain yksinkertaisesti olla kärsivällinen ja odottaa. Vihdoinkin pääsi BIOSiin asti korjaamaan asetukset! Laitoin AHCI:n päälle, boottasin ja…

… tulee suomenkielinen valitus, ettei käyttöjärjestelmää voi käynnistää. Koetan käyttää levyä eri SATA-porteissa, onhan Abitissa 9 eri porttia, tosin senaikaisella BIOSin versiolla 15 vain Intelin alaiset 6 kpl sai AHCI-moodiin. Ei pelastusta tästä. Sen kummemmin ajattelematta päätin asentaa Windowsin uusiksi. OCZ Vertex 2:lla oli juuri ja juuri riittävästi vapaata tilaa uutta Windows 7:n asennusta varten, joten sinne vain menemään. Vaihdoin myös omat muistit takaisin ja ne toimivat ookoo. Kun Windows oli asentunut, törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön: resurssienhallinnan kaikki kuvakkeet olivat ruksattavia ja valikot avautuivat siten, että ne painottuivat vasemmalle. Ruksaamisongelmalle löytyi ratkaisu kansion asetuksista, jossa piti käydä poistamassa ruksi kohdasta valitse kohteet valintaruuduilla. Valikot taas sai korjattua Lehtiö PC -asetuksista Muu-välilehdeltä vaihtamalla oikeakätisyyden vasenkätisyydeksi. Tämä ongelma johtui siis siitä, että Windowsin asennuksen aikana minulla oli Trustin piirtopöytä kiinni koneessa. Tähänkin sai jonkin vartin tuhlattua aikaa, että löysi netistä vastauksen 🙂

Kaikki ei kuitenkaan uudessa Windows-asennuksessa ollut kunnossa. Ensinnäkin Vertex 2:n nopeus oli outoa luokkaa. Siksitoisekseen yrittäessäni siirtää 300 000 aiemman asennuksen tiedostoa toiselle levylle talteen jämähti siirto täysin 150 000 tiedoston kohdalla. Se ei vain enää yksinkertaisesti jatkanut siitä yhtään sen enempää eteenpäin. Kolmas häiritsevä seikka oli koneen alkukäynnistyksen verkkaus: AHCIn ollessa päällä Intelin SATA-tunnistus mateli kauheasti, kesti jotain 15 sekunnin luokkaa päästä siitä kohdasta läpi. Tämä sai minut pohtimaan BIOSia ja sen päivittämistä. Abitin sivuilta selvisikin, että uusin BIOSin versio oli 22, eli huomattavasti myöhempi kuin minulla ollut versio 15. Viimeisimmissä versioissa oli keskitytty erityisesti AHCI-ongelmien korjaamiseen. Jos siis olisin ollut järkevä, ajatteleva tai tietoinen etukäteen, minun ei olisi todennäköisesti tarvinnut kertaakaan asentaa Windowsia uudelleen jos vain olisin päivittänyt BIOSin ensin!

BIOSin päivittäminen oli oma seikkailunsa. Ensinnäkään ainakaan version 15 BIOS ei suostunut käynnistymään CompactFlash-muistikortilta. Tämä vei minulta valmiin DOS-bootin käyttömahdollisuuden pois. Täten jouduin seikkailemaan Abitin sivuilla, mikä ei ollut erityisen helppoa, koska Euroopan latauspalvelin ei ole toiminut ties kuinka pitkään aikaan kun taas Yhdysvaltain ja Aasian palvelimet palauttavat lataustiedostot usein 0 tavun kokoisena, tehden latauksista vaikeampia kuin niiden tarvitsisi olla. Onnistuin onneksi löytämään puolivahingossa Abitin julkisen lataushakemiston, jonka kautta kaikki tarpeelliset tiedostot löytyivät ja siten sain ladattua mm. FlashMenun Utilities-hakemistosta. Näin siis sain päivitettyä BIOSin Windowsista käsin. Ja pakko sanoa, päivityksen jälkeen BIOS on ollut paljon järkevämpi, Intelin alkuruutu katosi kokonaan ja sen sijaan SATA-levyt tunnistuvat heti ja näkyvät kaiken lisäksi SATA:na ihan BIOSissa. Aiemmin kaikki SATA:t näkyivät SCSI:nä.

Tämän jälkeen tein vielä yrityksiä saada siirrettyä tiedostot, mutta ei onnistunut, joten tein sitten kovan ratkaisun ja otin läppäristä OCZ Agility 3:n takaisin pöytäkoneen palvelukseen. Vekslasin sen tehdasasetuksille. Vielä kertaalleen siis Windowsin asennus uusiksi ja tällä erää vähemmin ongelmin. Pääsin turvallisesti jopa niin pitkälle, että mulkkasin ylikellotusta. Lopputulos on ollut hieno: E4300 @ 1.8 GHz pyörii nyt vakaasti huikealla 2880 MHz nopeudella, bus speed on 320 MHz ja rated FSB 1280 MHz. Käytännössä siis vaikka prosessori vaihtui E7400 @ 2.8 GHz huomattavasti heikommaksi E4300:ksi, niin suorituskyvyssä ei ole tapahtunut laskua emolevyn ja prosessorin vaihtumisesta huolimatta! Tuulettimena E4300:n päällä on vieläpä E7400 mukana tullut pienehkö tuuletin, E4300:n alkuperäinen on huomattavasti isompi. Tämän lisäksi pääsin eroon JMicronin SATA-väylistä, mikä tarkoittaa sitä, että saan nyt vihdoin täyden hyödyn irti SATA 2 (eli 3 Gb/s) -väylästä. JMicronin piirit kun ovat Intelin vastaavia hitaampia. Ystävälläni ei ole varaa hankkia SSD:tä, joten hänelle JMicronin heikommalla suorituskyvyllä ei ole väliä, kovalevyt kun eivät pääse SATA 2:n rajoille.

Tähän mennessä olen kertaalleen törmännyt siihen ongelmaan, että kone ei reagoinut hetkeen. Tämä kuitenkin tapahtui silloin kun kytkin Windowsin varmuuskopioinnin toimintaan, joten en ole vielä varma siitä, onko Agility 3:n kanssa edelleen olemassa se samainen jumitus/sininen ruutu -ongelma. Ainakaan toistaiseksi en ole vakausongelmista kärsinyt. Kaikenkaikkiaan vaihto on lopputulokseltaan onnistunut: minä sain nopeamman SATA-väylän ja vähän vaikeammin toimivan ja varovaisuutta vaativan ylikellotuksen, ystäväni sai DDR3-kykyisen emolevyn ja lähtökohtaisesti nopeamman prosessorin, ja sitä kautta mahdollisuuden helpompaan ylikellotukseen kunhan DDR3-muistia kykenee ostamaan. Itse taas voin halutessani ostaa koneeseen jykevämmän prosessorituulettimen ja ehkä jopa jonkin muistijäähdytysratkaisun, joiden avulla saisin ylikellotettua E4300:a vielä lisää. Toisaalta. Minulla ei ole sille sinänsä tarvetta. Se on vain yksi mahdollisuus lisää nörtin kyltymättömään tiedon- ja kokeilunhaluun.

Sököhän se on

Viime kesänä minulla ei ollut vielä ADSL-yhteyttä. Kärvistelin muuton jälkeen reilut kaksi kuukautta nettitikun varassa, jonka sentäs ”päivittelin” Saunalahden Nopsaksi, joka ei kylläkään koskaan ole kovinkaan nopsa ollut. Tai no, mitä nyt ihan pahimmissa 3G:tä tukevissa syrjäkolkissa, joissa olen sattunut käymään. Eroa tosin oli silti huomattavasti aiemmin käytössäni olleeseen 384 kbps nopeuteen, johon olin pudottautunut ihan puhtaasti rahasyistä. Tämä johti kuitenkin sellaiseen mielenkiintoiseen seikkaan, että laiskuuksissani säädin miniläppärin jakamaan nettitikkua ja pöytäkoneeseen ei tarvinnut tehdä mitään muutoksia. Tästä syntyi sellainen ongelma, että unohdin myös olla aina ottamatta akkua pois koneesta, jolloin se ei päässyt oikeastaan koskaan purkautumaan kunnolla. Nyt tämän kevään aikana huolsin akkua pariin otteeseen sillä, että annoin koneen kuluttaa akun tyhjäksi (niin että kone sammui) ja latasin sitten akun täyteen käynnistämättä konetta latauksen aikana.

Tällä hetkellä tilanne on se, että akku tyhjenee hitaasti ja varmasti sellaiset 1½ tuntia 85% hujakoille, mutta sitten tapahtuu äkkiromahdus ja Windows 7 panikoi ja heittää koneen lepotilaan. Seiskan panikoimista ei voi edes (helposti) estää, toisin kuin XP:n! XP:llä kone saattoi pysyä vielä kolme tuntia päällä, vaikka akkumittari näytti koko samaisen ajan 0%. Tämä on ongelma, samoin kuin myös syy siihen, että päätin ostaa uuden akun. Pähkäilyn jälkeen ja harkittuani superlaadukkaaksi luvattua Mugenin akkua annoin kuitenkin rahan puhua ja laitoin uuden akun tulemaan hieman satunnaisemmin Huvipisteestä. En ole vielä akkua saanut, koska tilaus lähti vetämään vasta tänään ja maksukin näkyy Huvipisteelle vasta huomenna (kyseessä kun on kaikesta päätellen yksityisyrittäjä).

Samalla laitoin myös toisen tilauksen vetämään samaisesta paikasta: langattomat valkoiset GameCube-ohjaimet. Langattomuus on ainakin miittejä ajatellen plussaa, ja toisaalta noiden hinta ei todellakaan ole kauhean paha. Wiimotejen hinnathan taas on aika taivaissa, ja ensimmäinen markettiohjaimeni nunchuk-osa on ehtinyt jo hajota, vaikka se oli varsin vähäisessa käytössä!

Akkuparistoista voinen vielä laittaa varoituksen sanaa: Energizerin akut ovat aika heikkolaatuista kamaa. Minulla on jo pari sökönä, vaikka hankin ne samaan aikaan kuin GP:n akkuparistoja. GP:t ja Lidlistä aika-ajoin hyvin edullisesti saatavat Tronix-akut taas ovat toistaiseksi pelittäneet oikein hyvin. Käyttö on ollut näillä kaikilla varsin tasaista ja jokseenkin verkkaista. Lyhyitä minilatauksia näille ei ole tehty, eli aina ladattu kunnolla täyteen.

Managed Flash Technology ja USB-tikku

Tein hieman testailuja 4 Gt Kingston DataTraveller 2.0 -muistitikullani. Se ei todellakaan ole mikään maailman nopein kapistus. MFT:n pitäisi parantaa erityisesti pienien tiedostojen kopiointia, joten testasin neljää tilaa:

  1. Alustettu MFT:llä, ei NTFS-pakkausta
  2. Alustettu MFT:llä, NTFS-pakkauksen kanssa
  3. Alustettu normaalisti NTFS-osioksi, ei pakkausta
  4. Alustettu normaalisti NTFS-osioiksi, pakkauksen kanssa

En mitannut tarkkoja aikoja tai tehnyt hienoja kuvioita, vaan katsoin yksinkertaisesti suurpiirteisen kopiointinopeuden Windows 7:n kopioinnin tilaikkunasta. Testikopiointina käytin paketistaan purettua WordPressin versiota 3.1.3-fi, joka on vähän vajaa 10 Mt kokoinen.

  1. MFT noin 150 kt/s
  2. MFT + NTFS-pakattu noin 180 kt/s
  3. Pakkaamaton NTFS noin 55 kt/s
  4. NTFS-pakattu noin 80 kt/s

MFT siis nopeuttaa pienten tiedostojen kopioinnin noin kaksin- tai kolminkertaiseksi UBS-muistitikulla. Toisaalta NTFS-pakkaus muistitikulla nopeuttaa jo sekin jonkin verran toimintaa, eikä se vaati joka koneelle aavistuksen hankalan ja maksullisen MFT-ohjelmiston asentamista. Tästäpä syystä tikkuni pysyy normaalina, jotta sillä voi siirrellä tiedostoja koneiden välillä.