Aihearkisto: Windows XP

Läppärien vaihdettavat näytönohjaimet ja satunnaista jorinaa

On syyskuun alku 2007. Olen pari kuukautta harkinnut myyväni silloisen läppärini ja ostavani tilalle uuden. Lähden junalla Parolasta kotiin ja suuntaan syömään Eväspysäkille (josta saa parhaat hampurilaiset, joita olen syönyt, mainos mainos). Avaan kannettavan laukun sillä ajatuksella, että pistän koneen päälle ja vähän surffailen samalla.

Kone onkin päällä. Läppäri oli käynnistynyt itsekseen laukussa. Ja näytössä grafiikkasotkua, joka ei lähtenyt pois.

Koetan tehdä pikahuoltoa, käytän konetta auki ja asennan Windowsin uudelleen yms., mutta joudun tekemään kovan toteamuksen: täytyy ostaa uusi kone, ja se pitää tehdä saman päivän aikana, koska koneelle on tarvetta heti seuraavana työpäivänä.

Kuluu nelisen vuotta, kunnes viimein satun saamaan idean etsiä lisää tietoa kannettavien näytönohjaimista. Tiesin että vanhan läppärini näytönohjain on vaihdettava, mutta en tiennyt sitä, minkä tyyppinen se on. Olin tehnyt hakua jo joskus aiemmin, mutta silloin yritykseni oli varsin laimeaa, koska minulla ei kuitenkaan olisi ollut varaa ostaa korvaavaa näytönohjainta. Nyt kuitenkin onnistuin löytämään riittävästi tietoa ja sain selville, että kyseessä on MXM-liitännällä varustettu näytönohjain, tarkemmin MXM2. Kyseisestä standardista on tullut uudempikin versio, MXM3, jonka tyyppinen epäilen vastaavasti uudemman läppärini näytönohjaimen olevan – sekin kun on irtokortti, tai ainakin vahvasti vaikuttaa siltä. Harkitsin ensin korvaavan näytönohjaimen ostamista Kiinasta, mutta päätin lopulta tyytyä kotimaiseen Huuto.netiin. Minulla kävi myös hyvähkö tuuri, sillä pystyin lähettämään vanhan viallisen pois ja sain siitä vielä hyvitystä.

Koneiden sukupolvierot ovat varsin mielenkiintoisia. Koneideni välillä on vain noin 1½ vuotta ikäeroa, mutta vanhempi koneeni on kaikin puolin tekniikaltaan vanhempi: DDR1-muistit, kovalevy IDE-liitännällä, Mini PCI -liitännäiset kortit, MXM2-näytönohjain, AMD:n 64-bittinen yksiytiminen prosessori… kyseisen koneen laitteistoajurien tukikin ulottui Windows 95:n tasolle asti, vaikka kone itsessään oli myöhäistä vuoden 2005 mallistoa. Tuolloin Windows 95:n julkaisusta oli kuitenkin vain se noin kymmenen vuotta, samaisen verran mitä XP:n julkaisusta on nykyään. Uudempi läppäri taas on kaikin puolin seuraavaa sukupolvea: DDR2-muistit, kovalevy SATA2-liitännällä, Mini PCI-e -liitännäiset kortit, MXM3-näytönohjain ja Intelin kaksiytiminen Core 2 Duo.

Tällä hetkellä kärvistelen sitten sillä kovalla faktalla, että minulla on kaksi peruskannettavaa konetta, joista kummassakaan ei ole akkua enkä kummastakaan kuitenkaan saa niin paljon rahaa irti, että niitä oikeastaan kannattaisi edes myydä. Käyttöideoita kyllä on, mutta minusta ei ole käyttämään molempia säännöllisesti. Olen kuitenkin sen verran vaihtanut panostuslinjalle, että aion hankkia toisen näppäimistötasollisen pöydän.

Sököhän se on

Viime kesänä minulla ei ollut vielä ADSL-yhteyttä. Kärvistelin muuton jälkeen reilut kaksi kuukautta nettitikun varassa, jonka sentäs ”päivittelin” Saunalahden Nopsaksi, joka ei kylläkään koskaan ole kovinkaan nopsa ollut. Tai no, mitä nyt ihan pahimmissa 3G:tä tukevissa syrjäkolkissa, joissa olen sattunut käymään. Eroa tosin oli silti huomattavasti aiemmin käytössäni olleeseen 384 kbps nopeuteen, johon olin pudottautunut ihan puhtaasti rahasyistä. Tämä johti kuitenkin sellaiseen mielenkiintoiseen seikkaan, että laiskuuksissani säädin miniläppärin jakamaan nettitikkua ja pöytäkoneeseen ei tarvinnut tehdä mitään muutoksia. Tästä syntyi sellainen ongelma, että unohdin myös olla aina ottamatta akkua pois koneesta, jolloin se ei päässyt oikeastaan koskaan purkautumaan kunnolla. Nyt tämän kevään aikana huolsin akkua pariin otteeseen sillä, että annoin koneen kuluttaa akun tyhjäksi (niin että kone sammui) ja latasin sitten akun täyteen käynnistämättä konetta latauksen aikana.

Tällä hetkellä tilanne on se, että akku tyhjenee hitaasti ja varmasti sellaiset 1½ tuntia 85% hujakoille, mutta sitten tapahtuu äkkiromahdus ja Windows 7 panikoi ja heittää koneen lepotilaan. Seiskan panikoimista ei voi edes (helposti) estää, toisin kuin XP:n! XP:llä kone saattoi pysyä vielä kolme tuntia päällä, vaikka akkumittari näytti koko samaisen ajan 0%. Tämä on ongelma, samoin kuin myös syy siihen, että päätin ostaa uuden akun. Pähkäilyn jälkeen ja harkittuani superlaadukkaaksi luvattua Mugenin akkua annoin kuitenkin rahan puhua ja laitoin uuden akun tulemaan hieman satunnaisemmin Huvipisteestä. En ole vielä akkua saanut, koska tilaus lähti vetämään vasta tänään ja maksukin näkyy Huvipisteelle vasta huomenna (kyseessä kun on kaikesta päätellen yksityisyrittäjä).

Samalla laitoin myös toisen tilauksen vetämään samaisesta paikasta: langattomat valkoiset GameCube-ohjaimet. Langattomuus on ainakin miittejä ajatellen plussaa, ja toisaalta noiden hinta ei todellakaan ole kauhean paha. Wiimotejen hinnathan taas on aika taivaissa, ja ensimmäinen markettiohjaimeni nunchuk-osa on ehtinyt jo hajota, vaikka se oli varsin vähäisessa käytössä!

Akkuparistoista voinen vielä laittaa varoituksen sanaa: Energizerin akut ovat aika heikkolaatuista kamaa. Minulla on jo pari sökönä, vaikka hankin ne samaan aikaan kuin GP:n akkuparistoja. GP:t ja Lidlistä aika-ajoin hyvin edullisesti saatavat Tronix-akut taas ovat toistaiseksi pelittäneet oikein hyvin. Käyttö on ollut näillä kaikilla varsin tasaista ja jokseenkin verkkaista. Lyhyitä minilatauksia näille ei ole tehty, eli aina ladattu kunnolla täyteen.

Windows XP:n optimointi SSD:tä ajatellen

Kirjoitusnopeus oli pitkään SSD-massamuistien murheenkryyni. Vasta uudemmat SandForce-ohjaimella varustetut SSD:t ovat kyenneet tuomaan kirjoitusnopeuden samalle tasolle lukunopeuden kanssa. Siispä monet Windows XP:n optimointia koskevat toimet liittyvät kirjoitustarpeen vähentämiseen. Lukunopeus taas on seikka, jolla SSD:t pyyhkivät perinteisillä kovalevyillä lattiaa. Eritoten pienet lukemiset sieltä täältä. Kovalevyllä se vaatii aina lukupään uudelleenasettelua. SSD:t taas perustuvat Flash-muistiin, jossa minkä tahansa muistipaikan lukeminen on yhtä nopeaa, eikä muistipaikasta toiseen vaihtamisessa ole minkäänlaista erityistä viivettä.

Näiden seuraavien temppujen varsinaista vaikutusta en ole mitannut. Sen sijaan tieto toimivuudesta perustuu käyttökokemuksiin, joita toiset vastaavankaltaisten SSD-massamuistien omistajat ovat antaneet OCZ Technologyn keskustelualueella. Tämän artikkelin olen kirjoittanut ensisijaisesti Asus Eee PC 901:n näkökulmasta, mutta vinkit toimivat muissakin SSD:tä käyttävissä XP-koneissa.
Continue reading

Asus Eee PC 901 ja SSD:t

Olen aina pitänyt tietokoneiden kanssa värkkäämisestä. Yksi mielenkiintoisimpia osa-alueita on suorituskyvyn parantaminen. Varsin poikkeuksetta kaikki käytössäni olevat koneet ovat varsin vikkeliä suhteutettuna koneiden tehoihin.

Suorituskyvyn aikaansaamiseen on muutama perusasia, jotka ovat pitäneet paikkansa jo monia vuosia. Tärkeitä seikkoja ovat mm. muistin määrä, se että näytönohjaimella on oma muistinsa ja käyttöjärjestelmän käynnistymisen yhteydessä avautuvien ohjelmien määrän pitäminen minimaalisena. Nyt haluan kuitenkin erityisesti keskittyä SSD:hen, joka on varsin uutta tietokonemaailmassa.

Miniläppärin ihmeellisyyksiä

Alkuvuodesta 2009 ostin Prismasta sikäläisen viimeisen kappaleen Asus Eee PC 901:tä, mallikappaleen sai 50 euron alennuksella, ja sehän meikäläiselle kelpasi. Käyttöjärjestelmänä koneessa oli Windows XP ja koneessa on kaksi Mini PCI-e -liittimellä emolevylle liitettyä SSD-massamuistia (tekee mieli kutsua SSD-levyiksi, mutta levyjähän ne eivät ole). Paikat ovat IDE-väyläisiä, eli maksiminopeus on rajoittunut noin 100 Mt/s. Koneen uusin BIOS tukee kuitenkin myös 70 mm Mini PCIe -liitännäisiä SSD-massamuisteja (näyttää mSATA:lta, mutta ei ole mSATA!).

IDE1-väylässä on 50 mm kokoinen 4 Gt Phison-ohjaimella varustettu SSD. Tämä on koneen alkuperäisistä SSD-massamuisteista nopeampi. Tämän vaihtaminen on varsin kinkkistä, sillä käytännössä koko kone täytyy repiä auki. IDE2-väylässä on 8 Gt niinikään Phison-ohjaimella varustettu SSD, mutta kooltaan se on 70 mm. Tämä on paljon helpompi vaihtaa, sillä kun koneen pohjaluukun avaa, on kortti heti näkyvillä vasemmassa laidassa.

Aloin kuitenkin ensin tutkia vaihtoehtoja vanhojen SSD-massamuistien nopeuden parantamiseen. Yksi olennaisimpia seikkoja oli se, että kone oli ollut käytössä jo kaksi vuotta ja että koneessa oli Windows XP, jossa ei ole minkäänlaista erityistä tukea SSD-massamuistille. Sen sijaan lähes kaikki on optimoitu perinteisiä kovalevyjä ajatellen. Esimerkiksi koneen käynnistymistä nopeuttava Prefetch-toiminto on SSD:lle jopa hidastava tekijä! Voit lukea artikkelin Windows XP:n SSD-optimoinnista, jonka erittelin pois tästä artikkelin kasvaessa massiivisen pitkäksi. Continue reading