Vesa Piittinen

Internetin kasvatti

Check out Merri.net for my English homepage!

Kotisivu kuin paraskin ysäri

Internet on muuttunut tässä vuosien varrella varsin reippaasti. Kun aloittelin, niin pelkästään se että sai oman sivun jonnekin näkyviin oli jonkinmoinen saavutus. Nykyään itsensä laittaminen esille netissä on helppoa kuin mikä ja kommunikointi muiden ihmisten kanssa erittäin vaivatonta. Hohto kotisivujen tekemisestä on kadonnut.

Ja tässä sitä ollaan vuodessa 2020-luvulla ja kah, olen tehnyt kotisivut perinteisin tekniikoin. Nämä sivut on tehty teknologioin jotka olivat käytössä jo 90-luvun puolivälissä, tarkemmin ottaen käyttäen SHTML:ää eli Server Side Includesia. Modernimpaa puolta edustaa lähinnä se, että HTML on tasoltaan uusinta uutta ja saman voi todeta CSS:stä, sillä olen käyttänyt apuna muun muassa CSS-muuttujia ja ottanut huomioon saavutettavuusseikkoja :focus-visiblestä ja värien kontrasteista lähtien.

Huomasin tässä etten enää päivitellyt sivujani. Mistä tämä sitten johtui? Useimmat sivut olivat WordPressin päällä, joten niitä olisi pitänyt olla helppo päivitellä! Ja ajan myötä en päivittänyt enää mitään. Syy tälle on lopulta yksinkertainen: kun WordPress päivittyi, niin aiemmin tekemäni muutokset eivät pysyneet muutoksissa mukana, joten jouduin hylkäämään ne. Vähitellen jäljellä oli vain runko WordPressin oletusulkoasua vähimmäisin muokkauksin. Eihän tämmöinen kauheasti inspiroi, joten hommat eivät enää tuntuneet omalta.

Nämä sivut ovat nyt tuttuun tapaan kehitysvaiheessa ja mietin aika monia asioita uusiksi. Helpoimmat asiat säilyttää olivat pelisuomennokseni, mutta kaikki muu on oikeastaan rakennettava uudelleen tyhjästä. En ole koskaan onnistunut tekemään hyvää blogia. Tämä taas on johtunut siitä, että mielenkiintoni eri asioihin on poukkoillut aika paljon, jolloin blogille vaadittava pitäytyminen tietyn aiheen sisällä on puuttunut. Olen kokeillut liikaa erilaisia asioita ilman selvää suunnitelmaa. Jos aion jatkossa kirjoitella juttuja, niin minun pitää tehdä se suunnitelmallisemmin.

Suomennokset

Suomennan pelejä, eli käytän kielipäätäni muuhunkin kuin koodiin. Olen aina pitänyt suomenkielestä, joten ehkei siinä mielessä ole yllätys että se yhdistyi pelipuolen kanssa. Voisin kylläkin tehdä harrastuksesta helpomman, sillä olen suomentanut Civilization-pelisarjan pelejä, ja kyllä, luit juuri monikkomuotoisen ilmaisun.

J. R. R. Tolkien

Monien tapaan tutustuin Tolkieniin teini-iässä ja arvostan hänen teoksiaan edelleen, vaikka niissä alkaa toki aikojen kuluessa tuntua yhä pahemmin menneen maailman näkökulmat. Toisaalta teokset ovat varsin erinomaisia siinä mitä ne ovat pyrkineet tavoittelemaan ja kunnianhimoisuudessaan äärimmäisen inspiroivia. Ensisykäyksenä loin nettiin Konnun, josta ajan myötä muotoutui suomalaisen Tolkien-harrastuneisuuden ydin. Yhtenä osoituksena tästä alkujaan vuonna 1993 perustettu Suomen Tolkien-seura ry on vaihtanut nimensä Suomen Tolkien-seura Kontu ry:ksi.

Ehkei siksi ole myöskään yllätys, että olen iän karttuessa alkanut kyhäillä omaakin fantasiamaailmaa, ja tämä siitäkin huolimatta etten vielä ole hirveästi heittäytynyt fiktion kirjoittamisen maailmaan. Tolkien pohjusti maailmansa "puuttuvan" mytologian luomiseen englantilaisille samalla luoden ajan ja paikan kehittelemilleen kielille. Omat ajatelmani taas pyörivät maailmassa, jossa ei olisi taikuutta ja jossa tapahtuisi myös kehitystä, joka poikkeaa hyvin paljon useimmista fantasiamaailmoista. Onkin mielenkiintoinen haaste onnistua luomaan maailma tarinoineen, joka tuntuu fantasialta huolimatta joistakin elementeistä, jotka tyypillisemmin löytyvät scifistä tahi steampunkista.

Kirjoittaminen

Vaikken vielä ole liiemmin fantasiaa ole alkanut kirjoitella, niin muutoin tulee kirjoitettua asioista. Olen ollut lähivuosina semiaktiivinen kirjoittelija DEV-yhteisössä, jonne tuotan ohjelmointia sivuavia tekstejä jo pitkään käyttämäni Merri-nimimerkin alla.

Muita kiinnostuksen kohteita

Jos en mainitsisi tässä tietokoneita, niin todennäköisesti vaimo kysyisi että mikset mainitse ollenkaan sitä, minkä äärellä vietät eniten aikaa… No, nyt kun pakolliset on todettu, niin uuden tekniikan seuraaminen on kyllä lähellä sydäntä. Lähivuosina olen erityisesti tykännyt seurata AMD:n nousua Intelin rinnalle ja sittemmin ohitse prosessoripuolen ratkaisuissa, ja tässä loppuvuotta 2020 kohti edetessä myös NVidian "päänahka" grafiikkapiirien puolella vaikuttaa olevan lähellä. Tämänkaltainen kilpailu on erittäin hienoa, sillä 2010-luvulla vallinnut kilpailun puute oli varsin tylsää.

Viisaus on myös aina kiehtonut minua jossain määrin. Tässä 2020 olen vihdoin päässyt irti joistakin piintyneistä toimintatavoista ja olen alkanut lukea kirjoja. Suomalaisen koulujärjestelmän käytyäni valtaosa tiedoistani ja taidoistani kun on tullut internetin kautta sekä itse tekemällä, joten ehkä oli korkea aika vihdoin 36½-vuotiaana tehdä paluuta myös paperisen tiedon lähteelle. Tällä hetkellä olen päätynyt lukemaan filosofisia teoksia. Lukiota kun en ole käynyt, niin uusia käsitteitä ja sanoja riittää, vaikka sinänsä ne ovat eri reittejä pitkin tulleet aiemmin osittain tutuksi.

Mielipiteitä

Autokeskeisyys on edelleen vallalla suomalaisessa yhteiskunnassa ja autoa käytetään enemmän kuin sitä oikeasti tarvittaisiin. Lisäksi kaupunkien infrastruktuuria toteutetaan yhä edelleen aivan liian autokeskeisesti. Toki näin on minulla "hyvä sanoa", koska en ole itselleni ajokorttia ikinä ajanut ja pääsääntöisesti kuljen pyörällä, kävellen ja julkisilla. Asun muuten Espoossa. Arvatkaa kuinka usein ihmiset olettavat jo tämän tiedon pohjalta, että olen tullut paikalle autolla!

Ihmisellä on käsittämätön hinku tuhota luontoa. Vaikkapa kaikenmoisia hyönteismyrkkyjä levitellään hyvinkin herkästi. Mutta eipä sillä: kyllä minäkin muurahaisia kodistani mielelläni häädän, en ala niiden päitä silitellä että ovatpa lutuisia pikku veitikoita. Luonnon arvostamisen puute on siltikin mielestäni käsittämättömän vahvaa. Yksittäiset ihmiset jättävät luontoon roskia, jotka eivät sinne kuulu. Yritysten toimesta taas kerätään luonnonvaroja yhä enemmän kuin todellinen tarve olisi, puhumattakaan siitä miten kaikkea rahdataan aivan liian kaukaa. Korona-kriisi on hieman saanut ihmisiä ajattelemaan asioista eri tavoilla, varsinkin mitä tulee vaikka tuotantoketjuihin ja niiden herkkyyteen, mutta tehtaita ja työtä ei ole kovin paljoa vielä siirtynyt takaisin Eurooppaan. Tietoyhteiskunta on toisaalta jossain määrin vähentänyt turhuuksien tuotantoa, olkootkin että monet laitteet vaativat sähköä ja luonnonvarojen käyttöä syntyy niiden kautta.