Verho

Fantasiamaailma

Tolkienin inspiroimana, mutta eri lähtökohdista

Ideoita ja kypsyttelyä

Verho on pyörinyt mielessäni jo pitkään. Tein muistaakseni ensimmäisiä hahmotelmia yhdelle kehystarinalle saunoessani yksikseni vuoden 2009 loppupuolella tahi 2010 alkupuolella. Minulla ei kuitenkaan ollut tuolloin vaadittua rohkeutta sitoutua tarinaan tahi maailmanluontiin kunnolla, olinhan tuolloin elämässä elämäni viimeistä vaihetta työttömänä. Elämä ei ollut oikein vielä löytänyt suuntaansa.

Alkuperäisen tarinan kehysideana oli puu, joka piti kieroutunutta metsää otteessaan. Puu oli saanut alkunsa haltioiden epäonnistuneesta kokeesta. Myöhemmin tarina sitoutui ajatukseen pelistä ja sitä varten pohdintani sitoutuivat paljon siihen, kuinka luoda syitä ristiriidoille ja ongelmille, joita pelimaailmassa olisi.

Perinteisimpiä asioita kun fantasiamaailmoissa on esimerkiksi se, että haltiat kuolevat. Tätä vastaan taas oli ajatus gladiaattorien managerointipelistä Areena 4:n tyyliin, jossa olisi piilotettuna todella hitaasti etenevä taustatarina jonka pelaaja pystyisi ajan myötä avaamaan. Tämä oli ajatukseni yhtä Areena 4:n heikkoutta vastaan, eli vuosien vierimistä ilman että tapahtui paljon muuta kuin että hahmot vanhenivat ja eläköityivät. Ja tätä varten tarvittiin syy sille, että haltiat jossain vaiheessa poistuisivat pelistä.

Sitä myöten syntyi ajatus siitä, että haltiat vain katoaisivat ajan myötä, eikä kukaan olisi onnistunut selvittämään miksi näin tapahtui. Tämä katoaminen pohjautui Verhon olemassaoloon: kieroutuneeseen metsään, josta kukaan ei mentyään palannut. Ja juuri sinne haltiat lopulta päätyivät, Verhon vaikutuksen alaisina jota he eivät voineet välttää, sillä se vankkeni ajan myötä.

Verho toimi tällä tavalla myös kätevänä perusteena myös sille, että pelissä olisi hirviöitä, toisin sanoen vääristyneitä eläimiä. Näin pelissä olisi ollut muutakin taisteltavaa kuin glariaattoritappelut, jotka lähinnä olivat muodostettu suojelujoukkojen harjoittamista varten.

Peliä varten olin pohtinut myös roolin lohikäärmeille. Lohikäärmeet olisivat olleet ainoita olentoja, jotka olisivat tienneet totuuden Verhosta, mutta joilla ei ollut kommunikointikeinoja tahi yhteistä kieltä, ja luonnollisesti väki aina olisi pelännyt lohikäärmeitä kun olisivat niitä nähneet. Tätä myöten lohikäärmeiden suojeleva toiminta, jossa ne säännöllisesti kävivät tuhoamassa ja autioittamassa Verhon rajaseutujen alueita, olisi ollut täysin väärinymmärrettyä.

Ensimmäinen hahmotelma pohjoisesta mantereesta

Keikautus uusille urille

Kesällä 2019 aloin muodostaa Verhoa kokonaan uudelta kantilta. Aloin pohtia kokonaisen planeetan tasolla asioita ja vaihtoehtoista historiankulkua. Minua kiehtoo ajatus sekä erilaisesta tieteellisestä kehittymisestä että päätymisestä planeetanlaajuiseen ilmastotuhoon. Tämä alkoi muuttaa merkittävästi Verhon roolia tarinassa, enkä tällä hetkellä olekaan vielä aivan täysin varma siitä, mihin suuntaan asiat kontrolloivan puun osalta kääntyvät.

Lainaukseni maailmanluontiin tulevat monilta eri suunnilta. J. R. R. Tolkienin vaikutus on toki kiistaton, sillä hän loi vastaavanlaisesti maailman valtavalla tarkkuudella ensimmäisenä, ja loi koko nykyisen fantasiakirjallisuuden haaran. Tolkienin ajatukset kuitenkin pohjautuivat mytologian luontiin sekä pohjan luomiselle keinotekoisille kielilleen. Minua taas ei niinkään kiinnosta kumpikaan näistä, vaan enemmän haaste kokonaisen erilaisen maailman luomisesta, joka pystyisi pysymään mahdollisimman loogisena itsensä kanssa ja "realistisena". Ja haluan luoda fantasiamaailman ilman taikuutta. Ja haluan sisällyttää teknologista kehittymistä, mutta välttää päätymästä täysin scifin tahi steampunkin puolelle, vaikka tuskin tulen näitä aineksia välttämään.

Muita inspiraation ja lainauksen lähteitä löytyy pelimaailmasta. Lähivuosina The Legend of Zelda – Breath of the Wild nostatti vahvasti esiin ajatuksen maailmasta, jota on kohdannut suuri tuho. Tätä myöten ilmastotuhon yhdistäminen Verhon tarinaan löysi paikkansa. Samalla löytyi keino päästä osaltaan eroon teknologioista ja peruste sille, miksi haltioita on enää niin kovin vähän.

Ihmiset

Planeetalla on kaksi suurta mannerta, jotka ovat hyvin erillään toisistaan. Ihmiset kehittyvät näistä toisella. Ja koska manner on erittäin laaja, niin tämän vuoksi ihmislajeja on enemmän kuin vain yksi. Tämä on merkittävä poikkeama meidän maailmastamme, jossa ihmislajeja on vain yksi.

Haltiat

Verholla ei ole luomiskertomuksia tahi mytologiaa. Sen kansoilla toki näitä tulee olemaan, täytyyhän heidän oma maailmansa selittää. Haltiat ovat kuitenkin olleet alkujaan ihmisiä. Tarkemmin ottaen he ovat ihmisiä, jotka löysivät toisen mantereen. Tai ehkä oikeammin ovat ihmiskansa joka joutui luonnon armoille laivoissaan ja päätyivät kauas toisaalle – niin kauas etteivät enää päässeet takaisin ja olivat pakotettuja asettumaan aivan erilaisiin oloihin keskelle aivan erilaisia eläimiä.

Nämä ihmiset ajan myötä kehittävät aivan uudenlaista biologista teknologiaa, joilla he kykenevät hallitsemaan kasveja. Tai ehkä oikeammin he saavat kasvit yhteistyöhön kanssaan, jolloin esimerkiksi kaikki heidän rakennuksensa ovat kasvien luomuksia. Tämä myös näkyy "arkkitehtuurissa" siinä, että talot eivät ole neliskanttisia tahi selkeän geometrisia, vaan hyvinkin orgaanisia ja eläväisiä.

Haltioita näistä ihmisistä tulee myöhemmin kun he pääsevät jyvälle genetiikasta ja he onnistuvat lopulta selvittämään kuolemattomuuden salaisuuden. Poikkeavana seikkana heidän teknologinen kehityksensä ei ole tässä vaiheessa kulkenut meidän tuntemamme reittiä lähes laisinkaan. Sen sijaan heillä on apunaan kasvikojeita, jotka eivät toki liiemmin liiku, mutta ovat muutoin erittäin hyödyllisiä.

Meidän näkövinkkelistä tutumpi kehitys lähteekin käyntiin lopulta vasta kun osa haltioista lähtee tarkoituksella löytämään keinoja tehdä asioita ilman kasvien apua. Tämä teknologinen kehitys johtaa lopulta tilanteeseen, jossa hiiltä poltetaan aivan järkyttäviä määriä ja ilmastokatastrofista tulee väistämätön. Syttyy sota, jossa hyvin pieni joukko haltioita kykenee tuhoamaan lähes kaikki muut haltiat ja ottamaan näin maailman hetkeksi valtaansa. Lopulta toki hekin kokevat tuhonsa.

Kääpiöt ja hobitit

Myöskään kääpiöitä ja hobitteja ei ole maailmassa luonnostaan. Nämä lajit ovat seurausta haltioiden tarpeesta työvoimalle: kääpiöt raskaaseen työhön ja hobitit palvelusväkenä. Molempien lyhyenläntyys on seurausta siitä, että sillä keinoin haltiat halusivat varmistaa näiden hallittavuuden.

Tässä kohtaa myös Verho löytää tiensä takaisin tähän muuttuneeseen ajatukseen kokonaisesta planeetasta. Verhon rooli kun on olla yksi haltioiden keino hallita kääpiöitä ja hobitteja.

Taikuus

Verhon maailmassa ei ole taikuutta selittämässä asioita mukavasti ja helposti. Todella monissa fantasiatarinoissa taikuutta käytetään välineenä, jolla ratkaistaan ongelmia. Verhon maailmassa taikuus on kuitenkin lopulta vain jäänne muinaisesta haltioiden teknologiasta. Toisin sanoen kaikki minkä hahmot kokevat taikuutena tai taianomaisena on selitettävissä. Tämä myös on suuri haaste maailman luomisen kannalta, sillä jotakin jännää ei pysty vain kertomaan että se on näin koska se on näin, vaan sille on pakko kehitellä toimiva historiallinen tausta.

Eläimistö

Tämänhetkinen ajatukseni eläimistä on kehitellä lajit pohjautuen piirteisiin joita nykyeläimistä löytyy, mutta pistää pakka aivan sekaisin sen suhteen millaisia piirteitä eläimistä löytyy ja kuinka niiden kehityskulut ovat menneet. Inspiraatiota ei ole vaikea löytää kun riittää kun katsoo sekä nykyisiä eläviä olentoja kuin myös sukupuuttoon kuolleita. Lajikirjo on aivan käsittämätön. Hankalinta onkin se suuri työmäärä, joka vaaditaan edes perustason olennaisten eläimien määrittelyyn. Nimittäin kun ei olekaan olemassa hevosia, koiria, kissoja ynnä muita meille suoraan tuttuja eläimiä, niin mielikuvitusta saa aivan toden teolla pistää töihin.

Ensimmäinen hahmotelma eteläisestä mantereesta

Loppumaton työmäärä

Tämä sivu sisältää vain ihan pienen pintaraapaisun kaikista niistä ajatuksista, joita olen Verhoa varten tähän mennessä ehtinyt pohtia ja ideoida. Varsinaisia tarinanpätkiä minulla on kasassa silti aivan liian vähän, sillä en ole vain yksinkertaisesti ehtinyt alkaa "tyhjentää" päästä ajatuksia paperille asti. Lisää Verhosta voit kuitenkin lukea Konnun Vihreässä Lohikäärmeessä, jonne olen joitakin hajanaisia ajatelmia ja pätkiä saanut vietyä.

Tässä vaiheessa on jo aika selvää, että Verho tulee projektina kestämään koko lopun elämääni, enkä varmasti saa valmista. Asioita ei auta sekään, että minulla on paljon muitakin projekteja ja käyttöä ajalleni. Työ on silti eittämättä se suurin ja ongelmallisin tekijä siihen ettei minulla ole aikaa. Työni on myös hyvin kuluttavaa aivoille, ohjelmointi ei ole helppoa touhua. Varsinkin kun intohimoni on siihenkin varsin vahva ja jos jotain teen, niin teen sen sellaisella laadulla ettei siitä jää epäselvää.

Palaute ja kommentointi

Jätä tähän viestiä jos löydät korjattavia virheitä tai parannettavaa!